United States or Malawi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Soisit mun kyläiset naiset, Soisit naiset naapurini, Kovemmin kotiväkini Soisit suohon sortuvani, Maahan vaajaksi vaiovan. Vaan ei suonut suuri luoja, Vaatinut vaka Jumala, Soille sotkuportahiksi, Silloiksi likasioille. Enkä sinnes suohon sorru, Kunnes kannan kahta kättä Viittä sormea viritän, Kynttä kymmentä ylennän.
Soisi mun sukuni suuri, Heimokuntani helevä, Soille sotkuportahiksi, Silloiksi likasioille, Paikoiksi pahoille maille, Kannonpäiksi kaivotielle; Soisi suohon sortuvani, Kalliolle kaatuvani, Likoihin litistyväni, Alle juurten juuttuvani. Vaan ellös hyvä sukuni, Kuulu heimokuntaseni, Suoko suolle portahiksi, Silloiksi likasioille!
Mielivät minua panna, uhkasivat uuvutella soille sotkuportahiksi, silloiksi likasijoille, panna leuan liettehesen, parran paikkahan paha'an.
»Mitä tämä äänettömyys tietää, hyvät herrat?» kysäisi herttua, korottaen ääntänsä, joka luonnostaan oli tyly. »Jos te ilopitoihimme tuotte tämmöisen oudon näön ja vielä oudomman äänettömyyden, niin saatatte meidät toivomaan, että olisitte jääneet soille ja rämeille haikaroita hakemaan, tai, vielä sopivammin, muljusilmäisten lehtokurppien ja tarhapöllöjen seuraan.»
No, niitä sitä on, toisti emäntä. Nytkin melkein joka päivä näkee metsojoukkoja lentävän kuin varisparvia ikään. Kellä lienee hyvä pyssy ja hyvä taito ampua, niin ei ole keittämisen puutetta, mutta nämä meidän miehet siihen ampumiseen eivät ole kovinkaan harjautuneet. Syksyisin nuo liskuista ja satimista niitä kantavat niin, ettei tahdo sopia soille eikä mahtua maille.
Siellä ovat kaupungit, maat, valtakunnat, koko ihmiskunta, jonka kanssa ei ole tarvis olla missään tekemisissä. On niinkuin joka kerta, kun astuin purteen ja viiletin ulkoriuttojen taa, tai kun nousin suksilleni ja piha-aitojen yli hiihdin tiettömään korpeen ja korvesta rannattomille soille, ulkopuolelle yhteiskunnan, sen takalistoille, missä ei ole mitään oloja eikä suhteita eikä voi syntyäkään.
"Tahdon vaan helpoittaa mieltäni ja vielä virkkaa sinulle yhden ainoan lauseen: Sinä et sittekään ole niin väkevä kuin puuseppä Torkel!" "Piru sinun periköön!" huudahti Gyldenstjerna. "Hevoisen selkään ja lähde pois!" He ratsastivat sitte Madumin soille. Puuseppä oli rakentanut majansa vähäiseen saareen, suon keskelle, Åbergin ja Thimin maitten väliin.
Yrjön karkaamistapaa ei nyt enää sopinut käyttää, kun Legree varsin hyvin tiesi sen. Soille ei myöskään käynyt kätkeytyä, ainakaan lähitienoille, sillä sieltä oli koirain helppo löytää. Viimein hänelle yht' äkkiä joutui mieleen uusi ajatus. Niin sen piti käydä ja silloin se oli onnistuva.
"Ja tuonne sinun manoan, tuonne kehnoa kehoitan ukkokontion kotihin, akkakarhun kartanohon, notkoille noroperille, soille räykymättömille, heiluvihin hettehisin, läilyvihin lähtehisin, lampihin kalattomihin, aivan ahvenettomihin.
Hän ei ollenkaan salannut sitä, että hän suurella ilolla luopuisi Chantebledistä; mutta mistä saisi hän ostajan noille vähän tuottaville metsille, noille suunnattomille, hedelmättömille maille, soille ja kivikoille? Mathieu kuunteli tarkkaavasti, sillä häntä oli pitkillä kävelymatkoillaan kesällä alkanut viehättää tuo maatila. "Luuletteko todellakin, että niitä maita ei voida viljellä?