United States or Vanuatu ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja sitten? Kuka sitten voi holhon-alaisen nimessä hallita Skotlantia? Mortonko? Hänkö?... Ottaisiko hän elämäni kruunun juuri kun se on päähäni laskeumaisillaan? Seisoisiko hän ylpeänä siellä kun minä viimein perille pääsen? Hyvää iltaa, teidän jaloisuutenne! Oletteko niin korkealle päässeet? Esirippu lankee. Muutos. Pieni yksinkertainen huone Darnleyn asunnossa.
Hän oli kyllä päätteliäs ja rivakka, ja tunsi kaikki sotilaselämän temput ja koukut, ja oli sotaan tottunut, mutta hän oli myöskin ylpeä, itsepäinen kaikessa, mikä kuului hänen ammattinsa ahdasten rajain sisään, erittäin taipuisa katsomaan brittiläistä valtakuntaa kaiken oivallisuuden keskustaksi maailmassa ja Skotlantia itse keskipisteeksi, ainakin kaikelle tämän valtakunnan siveelliselle etevyydelle.
"Hyvä abotti isä", virkkoi kuningas, jonka pelkurimaiseen mieleen tämmöiset puheet harvoin olivat vaikuttamatta, "te todellakin olette kovin ankara tässä asiassa. Tuo onneton Wardlaw'in estäminen arkkipiispanpaikasta tapahtui sillä aikaa kun viimeksi olin kipeänä, jolloin Douglas'in kreivi sijaiskuninkaana hallitsi Skotlantia.
Näinmuodoin oli koko länsi- ja eteläpuoli Skotlantia, epäilemättä valtakunnan rikkain osa, Covenantilaisten vallassa. Fifeshire erittäinkin oli heidän omansa, ja Forth'in sekä Tay'n lahtien pohjoispuolellakin oli heillä monta voimallista ystävää.
Ei Skotlantia eikä Kaarle kuningasta sillä auteta, että me käännämme silmät taaksepäin, omia oikeuksiamme tarkastellen. Minä annan ääneni sille kenraalille, jonka kuningas määrää; sillä hänellä on epäilemättä kaikki avut, joita meikäläisiä miehiä komentamaan pantu tarvitsee.
»Se ei merkitse mitään!» virkoin minä aikoen antaa hänelle pienen ripityksen, »minä en ollenkaan pelkää maani lainkouraa». »Ikäänkuin tämä olisi sinun maatasi!» Alan virkkoi »ja ikäänkuin sinut täällä Stewartien maassa asetettaisiin oikeuden eteen!» »Onhan tämä Skotlantia!» huomautin. »Minusta sinä, mies, olet toisin ajoin perin kummallinen», Alan lausui. »Murhattu on Campbelleja.
Tähän aikaan ei viha molempain kansojen välillä ollutkaan niin yltynyt, kun sittemmin Edvard I:n hallitessa, jonka määrätön kunnianhimo antoi heidän sodalleen vimmatun, leppymättömän luonteen, kun englantilaiset sotivat Skotlantia vallottaakseen ja skotlantilaiset taistelivat itsenäisyytensä puolesta tuolla kovalla, kukistumattomalla järkähtämättömyydellä, joka aina on heidän kansansa tunnusmerkkinä ollut, käyttäen väkivaltaisimpia keinoja, kärsien kovimpia vastuksia ja osottaen suurinta uskaliaisuutta.
Tämmöisellä sivurynnäköllä he arvelivat voivansa pakottaa parlamentin kutsumaan kenraali Leslien armeijan Englannista pois, vieläpä kenties voivansa palauttaa suuren osan Skotlantia kuninkaalle uskolliseksi.
Juhlallinen Liitto ja Sovinto, johon enin osa Skotlantia oli niin hartaasti suostunut ja miekan kärjellä vastahakoisetkin kansalaisensa pakottanut, tarkoitti pääasiallisesti presbyteriläisen opin ja kirkonhallituksen ylläpitämistä ja kaikkien hairausten sekä vääräin oppien kukistamista.
Ensiksikin en nyt ollenkaan ajattele Skotlantia, vaan tätä saarta, ja toiseksi en ensinkään epäile teidän valppauttanne, kun luulette sitä tarvittavan. Minä pelkään vaan että löytyy vaara, jonka suhteen teidän rohkeutenne tekee teidät huolimattomaksi". "Minun rohkeuteni on epäilemättä aivan vähäinen, neiti Dunham, koska se vaan on skottilaisen rohkeutta.