United States or Andorra ? Vote for the TOP Country of the Week !
Muuan ajutantti rupesi Suomen kielellä tutkimaan vankia; toinen kasakeista otti hänen jahtilaukkunsa ja antoi sen kenraalille. Laukussa löytyi yksi kirje ja vähän ruoka-aineita.
Sen sijaan kuin olisi pitänyt rangaista sihteeriä sillä ankaruudella, jonka hänen rikoksensa ansaitsi, eroitti hän ainoastaan hänet virastaan, antoi hänelle jonkun summan rahoja tähdellisimpiin tarpeihinsa ynnä kirjeen itävaltalaiselle kenraalille, jossa hän luetteli sihteerinsä kaikki hyvät puolet.
Näin ikkunan läpi hänen viittoen puhuvan jotakin kenraalille, joka hetkistä myöhemmin ilmestyi portaalle. Varjostaen kädellä silmiään tähysteli hän ympärilleen. »Löfving!» huusi hän viitaten minulle, joka sillä välin olin noussut seisomaan. Kunniaa tehden astuin minä hänen eteensä.
Simo katseli ympärilleen. »Jospa joku päälliköistä olisi täällä niin pääsisitte vielä ennen venäläisten tuloa riippumaan.» Antero nauroi. »Ensi yö se pahin hirressä on, sanoi varas. Vaan jos suot meille hyvää, niin kerro kenraalille.» Aabel hypähti maahan. »Ei sinun tarvitse niin kauaksi mennä, Simo. Kyllä minä voin yhtä hyvin näytellä kenraalia kuin kuka muu hyvänsä.
Iikka nyykäytti myöntävästi päätään. »Kyllä mies tietää, missä on syntynyt, tietääpä myöskin, missä on elänyt, vaan missä kunkin hauta on, sitä ei kukaan tiedä. Jumala suojelkoon teitä, jalo herra!» Hän joi. »Ettekö tarjoa pikaria myöskin De la Barrelle, urhoolliselle kenraalille, joka on niin kauan yhdessä meidän kanssamme nauttinut kaikkia iloja ja suruja?» kysyi Armfelt.
Komea nainen? Kookas vartalo, pyylevät muodot? Eivät liian pyylevät. No jaa, no jaa, joka tapauksessa hiukan mustalaista pehmeyttä, temperamenttia, taiteilijaverta! Hihhih! Oikeastaan minä ymmärrän varsin hyvin rakkaan veljenpoikani, autuaan muistossa muuten. Sitä en epäile. Enkä luule erehtyväni, jos väitän, ettei mikään inhimillinen liene liian vieras herra kenraalille...
Seuraavana päivänä sanoin jäähyväiset kenraalille ja läksin määräpaikkaani. Linna. Jos käy viholliset nuo Kemuloihin meidän luo Tervehdimme piirasilla: Kivääreillä, kartessilla. Sotamiesten laulu. Vanhan-aikuista väkeä nuo. Lellipoika. Belogorin linna on neljänkymmenen virstan päässä Orenburgista. Tie sinne kulkee Jaik-virran jyrkkää äyrästä myöten.
Muisti tällöin myöskin hänen entisyytensä. »Täytyy unohtaa, pyyhkiä pois muistista», ajatteli hän ja kiirehti taas ajamaan luotaan Katjushaa koskevia ajatuksia. »Sittepähän nähdään», sanoi hän itsekseen ja alkoi miettiä mitä sanoa kenraalille.
Kunniaseppele sankari-ohimollanne, huudahti majurinrouva hurmaus katseessaan, kun hän lämpimästi ja uskollisesti ojensi kätensä kenraalille. Wrangel pusersi sitä ja katosi. Koko leiri oli joutunut liikkeelle valmistuaksensa matkaan. Tykit ja kuormasto täytyi jättää, koska niihin olisi kulunut liiaksi aikaa tässä kiireessä.
Häiritsivät meitä norjalaiset talonpojat yhtämittaa suurella miehuudella, ja toimme me itsemme monta kertaa läpitse, mutta olivat he lopuksi meidän niin yhteen vuoren solaan piirittäneet, josta meiden kulkeman piti, että meidän Katteinimme ja koko hänen komppaniansa kaatui niin että ainoasti minä ja yksi toinen hengissä, vaikka vähän runneltuina, pois pääsimme kenraalille tätä surullista tapausta ilmoittamaan.