United States or Paraguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Mutta missäs se sinun ikkunasi on...?» sanoo nuorukainen ja veitikka hymyilee silmässä »että minäkin voisin joskus ohikulkeissani niitä sinun kukkiasi katsella.» Tyttö avaa jo suunsa vastatakseen, mutta virkahtaakin sitte äkkiä: »Enpäs sanokkaan!» Voi voi kuinka hieno hän on! ajattelee syrjästäkatselija. En ole ennen semmoista nähnyt.
Jotka nousta tahtovat Turmeluksen suosta, Henkeä he anovat Auttajakseen tuosta. He sen hyvin näkevät, Ett'ei itse jaksa, Eikä omat väkevät Voimat mitään maksa. Me hullut pidimme hänen elämänsä tyhmänä. Meist' ei silloin maailma Sanokkaan: "Te hullut!" Yhtyä sä virteen saat, Jonka alkaa autuaat, Pelastetut hullut. Meidän Jumalaamme kiittää on kallis asia.
Olavi nyökäytti päätään ja puristi hiljaa hänen kättään.? Sitte hän alkoi taasen katsella pieniä rusottavia kasvoja valkoisella päänalusella. Ja hänen omille kasvoilleen kohosi vähitellen vakava, miltei synkkä ilme. »Olavi!» sanoi Kyllikki hiljaa, ottaen hänen kädestään. »Sanotko minulle, mitä sinä nyt juuri ajattelet?» Olavi ei vastannut heti. »Ei, älä sanokkaan kyllä minä sen ymmärrän.
On niitä saappaita sillä ajalla kerran tahi parikin täytynyt puolipohjata, vai mitä? Postiljooni. No, eläs sanokkaan. Viisitoista vuotta olen nyt jo näin juossut hölkähtänyt, niin että tuntuu se, tuntuu se. Mutta onhan Juonaskin mies, joka paikkansa on pitänyt. Juonas. Tulee neljätoista vuotta nyt ensi köyrinä. Mutta kaunis ja pulska on tämä Tipo-Juonas sittenkin, eikö totta? Postiljooni.
Ja niin helk... Uih, tuhmasti aioin taas sanoa. Mikä nyt tuli? Tuommoinen kiroomisen tapainen sana oli juuri tulemaisillaan suustani, enkä ole pitkiin aikoihin sellaista sanonut, enkä taas enään sanokkaan, se on varma. No entäpäs tätä sitten. On se paha, ja sitä saa niin kovasti hävetä, kun tulee parempien lasten joukkoon.