United States or United States Minor Outlying Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eikä Juteini itse asiassa näyttänyt haluavankaan pelastaa Anteckningar-teostaan unohduksesta. Siihen otaksuisin syyksi seuraavan: Juteini oli runoilijana ja kirjailijana yleensäkin tietysti arka. kunniastansa. Vaikka hovioikeus ja senaatti hänet vapauttivatkin sakoista, niin oli senaattorien tuomion perusteluissa kuitenkin Juteinin etevyyttä ja mainetta kirjailijana loukkaava lausunto.
Nyt emäntä mutisi jotain, että saa sitä kyllä rahattakin, kun se siksi tulee, ja aikoi kaataa Tiinalle omaan tyhjään kuppiinsa. »Ei», esti Ahlström, »teidän pitää ensinnä pestä kupit, näissä on poroja.» Emäntä jo suuttui: »Ei suinkaan sitä nyt niin kovin herroiksi.» »Herroiksi?... herroiksi?» nauroi Ahlström. »Kylläpähän sitä osataankin herroiksi!» »Sakoista ne rahat maksetaan.»
Kun sitten Juteini oli myöntänyt, että hän oli luvannut Cedervaller'ille vastata ei seurauksista, mutta kaikista niistä sakoista, joihin tämä voitaisiin langettaa sanotun teoksen julkaisemisesta, niin oikeus päätti myöntää hänelle lykkäystä kirjallisen selityksen antamista varten saman kuun 25 p:ään, jolloin hänen 20 hopeatalarin sakon uhalla oli annettava selityksensä sekä samansuuruisen uhkasakon uhkaamana myös tuotava takaisin nyt lainaksi saamansa kappale Anteckningar-kirjaa.
Ties-herra, miten isot sakot tuomitaan, ja ei se ole elämä leikkiä, jos ainoat lehmät sakoista viedään. Ei ihme, että Maija myötäänsä juonitteli ja Punnittu itse oli synkkä. Niinpä nytkin, oli riidelty aika hanakasti. Maija veisasi virttä hartaasti, vaikka ei hän ollut jumalinen. Ilkeyksissään, katkeroittuneena, hän siinä nyt miehensä uhalla sanaa viljeli.
Sen perässä tuli itse nimismies vähän kohteliaampana kuin Fylaks, mutta kuitenkin varsin vakaisena, vieläpä tyrmeänäkin, kuiskaten siellä ja täällä yhdelle tai toiselle "syntiselle" velaksi jääneistä ulosteoista, maksamattomista avisionihuudoista tahi sakoista y.m.s.
Kelpo vulmahti ja asianajaja! Senkin seitsemän salapolttajaa pelasti hän vesileivästä ja sakoista. Sen pojan pääkallossa oli suonia! Simo. Muistaako vaari vielä kuvata hänen muotoansa, hänen elämänsä outoja vaiheita? Jaakko. Jotakin hänestä vielä muistan.
Ja mökissä sitte alkoivat samat tuskalliset olot kuin pappilassa ja yleensä kaikkialla, missä vain Sakari Kolistaja oli lähetystyötänsä harjoittanut. Maija huolestui. Kaikki kamsut nyt sakoista menevät. Riita ja epäsopu oli valmis. Oli ilta. Mökissä oli nyt hiljaista. Koira nukkui käppyrässä keskellä lattiaa. Sen ainainen tappelutoveri, kissa istua kykötti nukuksissa uuninkorvalla.
Olisin, näetten, suonut, että tuon väärä-uskoisuus-tutkiokunnan virkamiehet olisivat löytäneet Kaunottaren Kinfauns'ista meidän kaunokaisemme on tuommoinen vallaton, itsepäinen karkulainen kirkon vallan alta ja totta puhuen, tahdoin että Kinfauns'inkin herraan sattuisi hiukkanen noista nyt otettavista sakoista ja ryöstöistä.
Jussi itse tupakoi kumarassa, riidanalkajaishiljaisuuden synkeyteen vaipuneena. Kiihtynyt Maija jo rähätti: »Sekö sinun käskikin mennä ketään hulluksi haukkumaan!» Hän tousi ja riiteli: »Ainoat lehmät siitä vielä sakoista menevät.» Jussi imeksi nykeröänsä vakavana. Sukeutui riita. Jussi Punnittu jo ihan karjaisemalla ärjäsi: »Itsehän sinä sille siinä rallatit...»