United States or Qatar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vesi virtailee mustana, pyörittelee ilkeitä häränsilmiä, kerii vaahtovyyhtiä kivien suvannoissa, en koskaan ole luontoa sillä silmällä katsellut eikä sekään minua.
Hän on nyt niin pehmennyt, että hän valuu kuin taikina siihen kiinni, niinkuin tahdoton taikina, jota saunottaja saa leipoa, alustaa ja pyöritellä mielensä mukaisesti. Kuta kauemmin se häntä pyörittelee, hankailee ja muokkailee, sitä onnellisemmalta hän näyttää. Kuta kiihkeämmin se häntä saippuaa, höylää ja hieroo, sitä autuaallisemmiksi käyvät hänen asentonsa.
Toinen käy alaspäin, veltostaa mielen ja rauhattomissa pyörteissään pyörittelee sydäntä yhden huvin ja himon pyörteestä toiseen, kunnes viimein syöksee sen epätoivon kurimukseen. Toinen sydämen virtauksista kulkee ylöspäin, ei niin rajusti kuin tuo ensimmäinen, mutta tyynenä, voimakkaana, vaikka vaivalla, se ponnistaa ylöspäin alkuansa kohden.
Meidän neidiltä hän on ostanut koko tilan. Nyt hän on ottanut meidät valtaansa. Ja pyörittelee meitä mielin määrin. Onneksi on hän hyvänluontoinen mies. Mutta vaimo, venäläinen, on semmoinen koira, ettei enää pahemmasta. Nylkee puhtaaksi kansan. Surkeata on nähdä. Siinähän jo ollaankin linnalla. Portin eteenkö ajetaan. Eipä lasketa näänmä.
Tuoko kaunis kaunokainen, joka aina pyörää pyörittelee? Ei, vastaa mies, vaan minä itse, itse, joka en koskaan kehrätä hyristele! Vihastuneena tästä lentää tonttu ulos takanpiipusta kutsuaksensa katolla lystäileviä tovereitaan avukseen. Mitäs huudat, huudat? kysyvät ne häneltä. Minä palan, palan! Kuka sinua poltti, poltti? Minä itse, itse, joka en koskaan kehrätä hyristele.
Tämä tulee, katselee pitkään outoa kehrääjää ja sanoo: Missä on eilisiltainen kaunotar, se joka kehrätä hyrryttelee ja aina rukkia pyörittelee; sinä vaan pyörää kääntelet ja vääntelet etkä kehrätä hyristele?
Tuonne tänne vallan temmoileevi aalto, Mutta jäykkänä ain seisoo neitonen; Kiharansa mustat lainehilla loiskii. Toki välkähtäävi päivän valkeus Hattarien lomasta, ja mailma aava Väikkyy neidon silmäin alla pyörtäen. Mutta kiljunalla luodetuuli pieksee Haamua, mi tyyneheenä seisoo ain; Kiharansa tuulen siivil loiskii, Kunnes taasen aalto pilven, kostea, Hämärässä kiharia pyörittelee.
Ikäänkuin mielihyvissään siitä että saattoi sotilaita huvittaa, hyppäsi marabuti ylös maasta, ja alotti ihmeellisellä ketteryydellä huimaavan hyppynsä, joka, kun sitä vertasi hänen hentoon ja laihtuneeseen ruumiiseen, teki hänen kuivan lehden näköiseksi, jota talvimyrsky pyörittelee.