United States or Lithuania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänellä oli näet sulilla varustettu hattu, punaiset liivit, mustat villasamettiset polvihousut sekä hopeanapeilla ja hopeaompeluksilla varustettu nuttu. Kallisarvoinen puku siis, vaikka nyt vähän sumusta ja vaatepäällä nukkumisesta turmeltunut. »Minä olen pahoillani venheen takia, sir», virkkoi kapteeni.
Sillä oli vaaleanharmaja töyhtöhattu, lyhyt, tummanviheriä samettitakki, hopeanvärinen vyö, mustat polvihousut, punaiset sukat ja kiiltonahkakengät. »Missä minä olen tuon nähnyt?» jäi lehtori tuumimaan nukkea katseltuaan. »Missäpä sinä sen olisit nähnyt!» naurahti rouva leikkisästi. »Olen minä jossakin nähnyt», vakuutti lehtori pannen käden otsalleen.
Hän kertoi että heillä kaikilla oli karkeat, harmaat takit; mutta yhdellä, joka tuli yksinään, oli polvihousut ja sukat, sen sijaan että muilla oli merimieshousut. »Vai niin», sanoin, »hänellä kai oli sulitettu hattu?» Hän kielsi. Kaikki olivat he olleet paljainpäin kuten minäkin.
Sillä on uudenaikaiset tomunpitävät laakerit, joita ei kuulema ole tarvis puhdistaa kuin jouluna ja juhannussa. Vaihtopyörä suuri kuin myllynratas, mutta sittenkin kuulema kevyt kuin väkkärä, pyörän kehät puusta ja koko paino vain vähän yli kymmenen kilon. Semmoinen se on, ja minulla on polvihousut ja ihopusero ja luimulakki.
Virkanutussa suuret kullatut napit ja sen takataskusta kurkisteli sininen nuuskaliina. Polvihousut, samoin kuin kengät koristetut hopea-soljilla. Muitakaan, senaikaisia koristusaineita ei puuttunut pormestarin asusta, kuin rouvinensa kävi tuulittelemassa. Rouvansa ei myöskään ollut mikään pila-eukko.
Ja lopuksi suuri yleisö, talonpoikainen kansa. Se osa juhlakulkueesta on vaikuttavin ja komein. Kaikki ovat kansallispuvuissa, naiset mustissa hameissa ja liiveissä, päässä musta huopahattu, josta riippuu hienoista vaski- tai hopealangoista tehty töyhtö. Miehillä on useimmilla polvihousut ja kaikilla paksu lyhyt takki harmaasta sarasta.
Lumivalkea paidan-kaulus oli laskettu mustan silkkihuivin yli, edestä umpisolmussa. Sen alta kiilsi suuri hopia solki. Vyötäisen ympäri punainen vyö, niin että sen päät ryhmynä riippuivat molemmin puolin. Kirjava liivi, polvihousut keltaisesta säämiskästä, sidotut punaisilla tupsu-nauhoilla, harmaat villasukat ja pystykärkiset pieksut.
Micawber, ihan muuttumatonna polvihousut, keppi, paidankaulus ja lorgnetti aivan samat, kuin ennen astui huoneesen gentilillä ja nuorekkaalla katsannolla. "Pyydän anteeksi, Mr. Traddles", lausui Mr. Micawber tuolla vanhalla äänensä vierityksellä ja laaten jotakin hiljaista nuottia hyräilemästä. "Minä en huomannut, että teidän kaikkein pyhimmässänne oli joku tälle asunnolle vieras henkilö". Mr.
Sievät pyhävaatteet. Muistatko, sininen pusero ja polvihousut? Muistan aivan selvään sinun, kuin sinä puit ne päällesi ja kulit niissä. Niin, vaan minä pukeusin niihin ainoastaan silloin, kun olimme kotona kahden. Ja niin tosissamme olimme. Ja minä kutsuin sinua aina Eyolfiksi. Vaan, Alfred, et suinkaan ole tätä kertonut Ritalle? Kyllä minä muistelen kertoneeni sen hänelle erään kerran.
Pitkien housujen aika oli alkanut. Polvihousut, sellaiseen asuun kuuluvat sukat ja kengät olivat menneen vuosisadan omituisuuksia. Puuteroituja tekotukkia ei enää missään muualla nähnyt kuin vanhoissa muotokuvissa. Asteettaisten muutoksien kautta oli tällainen muoti muuttunut sellaiseksi kuosiksi, joka siihen aikaan oli vallitsevana, josta tässä kerron.