United States or Papua New Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Olette sitten kaiketi jollakin asialla täällä?" "Aivan niin. Tulin antamaan pyyntökirjaa keisarinnalle". "Te olette orpo; luultavasti on teille tehty vääryyttä, loukattu teitä". "Ei suinkaan; tulin pyytämään armoa, en oikeutta". "Sallikaa kysyäni, kuka te olette?" "Kapteeni Mironovin tytär" "Kapteeni Mironovin! Hänenkö, joka oli päällikkönä jossakin Orenburgin kuvernementin linnoista?"
Etköhän käskisi viedä häntä kansliahnoneesen ja virittää siellä valkea; niin vaan minusta näyttää, että hän on Orenburgin päällikköjen lähettämä". Vanhan hirtehisen logiiki näytti minusta hyvin vakuuttavalle. Pintaani karmi, ajatellessani kenen käsissä minä olin. Pugatshev huomasi hämmästykseni. "No, herra upseeri?" sanoi hän minulle silmää iskien. "Sotamarskini taitaa vaan puhua totta.
Vähät siitä, vaikka kaikkikin Orenburgin koirat nytkisivät saman poikkipuun alla; mutta paha jos omatkin koirat rupeavat hampaitaan toisillensa irvistämään. Sopikaa pois!" Hlopusha ja Beloborodov eivät sanoneet sanaakaan, vaan vihaisesti katselivat toisiansa. Minä huomasin välttämättömäksi kääntää toisaalle puheen, joka olisi saattanut päättyä minulle varsin epäedullisella tavalla.
Jota kauemmaksi pohjoista ja itää kohti kulkee, sitä harvemmaksi asutus käy. Se teki Permin ja Orenburgin kuvernementeissa 9, Astrakanissa 4, Vologdassa 3 ja laski Arkangelin metsissä ja tundroilla 0,4 henkeen neliökilometriä kohti. Yhtä suuri oli 1897 Siperian väentiheys. Kaukasiassa oli huolimatta luonnollisista rikkauksistaan ja lauhkeammasta ilmastostaan vain 20 asukasta neliökilometriä kohti.
Ainoastaan Lettgalliassa, Vitebskin kuvernementin länsiosassa, asuvat lättiläiset, jotka vuonna 1629 valtiollisesti erotettiin Ruotsin Liivinmaasta, ovat uskontonsa ja sivistyksensä puolesta liettualaisia lähempänä. Bashkiirit: 1,4 miljoonaa. Ufan, Orenburgin, Permin ja Samaran kuvernementeissa. Romanialaiset: 1,1 miljoonaa.
Tultuani torille pysähdyin hetkiseksi, katsahdin hirsipuuhun, kumarsin sille ja läksin linnasta Orenburgin tietä myöten, luopumattoman Saveljitshin seurassa. Minä kuljin ajatuksissani, kun äkkiä kuulin takanani kovan töminän. Katsahdin taakseni ja näin kasakan ajavan linnasta, pitäen bashkirilaista hevosta suitsista ja viittoen minulle.
Ja tätä sanoivat Orenburgin virkamiehet varovaisuudeksi ja viisaudeksi! Kerran, kun minun oli onnistunut hajoittaa ja ajaa pakosalle jotenkin suuri joukko, tapasin kasakan, joka oli jäänyt tovereistansa jäljelle; olin jo lyödä häntä turkkilaisella sapelillani, kun hän äkkiä otti lakin pois päästään ja huudahti: "Hyvää päivää, Pietari Andreitsh! Mitä kuuluu?"
Mutta kokous ymmärsi, ketä hän tarkoitti noilla "röyhkeillä miehillä, jotka väärin esiytyivät koko suuren Venäjän kansan edustajina", ja valmisti hänelle myrskyisen suosionosoituksen, joka kesti 15 minuuttia. Sitten Orenburgin paikallisjärjestön edustaja, tatarilainen Mahsudov, kaatoi vettä päihdyttävään viiniin.
Minun mielestäni oli se kasvanut kymmenkertaiseksi sitten viime rynnäkön, jonka minä olin nähnyt. Heillä oli myös tykistö, jonka Pugatshev oli ottanut pienistä valloittamistansa linnoista. Muistaen neuvoston päätöstä, saatoin ennustaa pitkällistä piiritystä, ja olin vähällä itkeä harmista. En rupea kuvailemaan Orenburgin piiritystä, joka on historian tehtävä eikä perheellisten muistelmain.
Lopuksi vetosin kenraaliini, joka saattaisi todistaa uutteruuteni Orenburgin turmiollisen piirityksen aikana.