United States or Slovenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sesilialtakin hän tahtoi salata kirjeen. Hän ei tahtonut panna hänen omalletunnollensa tottelemattomuuttansa. "Mutta ah, enhän taida tehdä toisin. Olenhan minä Jumalan edessä hänen, eroittamatta hänen; hän on kalliisti minun ansainnut.
Mutta koeta rehellisesti parastas ja muista aina että Jumala heittää pois liian kovat puut! Vielä tänä päivänä tahdon lähteä isäsi luo ja puhua hänen omalletunnollensa, jotta hän antaa sinulle anteeksi ja rakentaa sovintoa sinun kanssasi, tai että hän ainakin on sinua vainoamatta. Anna minun pian tietää missä olet, että voin sinulle kirjoittaa kuinka on asian laita.
He iloitsiwat kaikki isännän paranemisesta, jolle oli suureksi awuksi se, että hän oli saawuttanut rauhan omalletunnollensa, ja hän tunsi nyt itsensä niin iloiseksi ja keweäksi kuin lapsi. Niinkuin lukija jo tietää, oli Koskelan talo eräässä Pohjannaan waltawassa joessa olewan jyrkän kosken rannalla. Talo oli rakennettu aiwan liki kosken törmää, sillä tulwat eiwät hätyyttäneet koskaan taloa siinä.
Jos ihminen olisi kuinkakin tieteellisesti oppinut, mistä saisi hän lohdutuksen murheelliselle sydämellensä, raskaalle ja polttavalle omalletunnollensa, kun semmoinen päälle tulee, jos ei olisi kristin-uskoa, joka voipi hänelle sitä tarjota ja antaakin?
Kuulinpa usein tosin oman-tunnon äänen, joka kuiskutti tuolle mahtavalle papille, ett'ei Kristuksen valtakunta ole tästä maailmasta; mutta silloin Hildebrand vastasi omalletunnollensa: etkös näe, että maailma on täynnä sotaa ja syntiä, että keisarit ja kuninkaat surmaavat toisiansa, ja että saaliinhimoiset ritarit ryöstävät kirkkoja?
Kapteeni ei enää viihtynyt olemaan kodin hiljaisessa ja rauhaisassa elämässä, sillä se tuntui hänestä liian rauhaiselta, siellä kun ei enään ollut mitään rakastettavaa, mitään kaivattavaa ja ikävöitävää. Merille paloi hänen mielensä, sillä siellä luuli hän hurjassa vihurissa saavansa lievitystä polttavaan murheesensa ja rauhattomalle omalletunnollensa.
Hän oli nyt täydellisesti selvennyt viinapäistään ja järjellinen muisto viimeisistä tapahtumista kokosi kaikki hänen viimeisen lankeemuksensa erityis-seikat kaikessa hirmuisuudessaan hänen omalletunnollensa. Noita muistellessa ja tuntiessa tuli Jaakko semmoiseen tuskaan, että hänen henkeänsä ahdisti, ja tuskan hiki juoksi hänen päältään. "Voi, Herra Jumala, Mari!
Mutta hänen täytyi päättää, mitä oli alkanut "Bertan tähden", kuten hän vakuutteli omalletunnollensa. "Oi, kiitos sulle!" sanoi hän teeskennellyllä ilolla: "tuhannesti kiitos rakkaudestasi ja uudesta, suuresta uhristasi, jonka minulle annat! Kuule siis, miten on tehtävä.