United States or Albania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minulla on kirjeitä kirjoitettavina, enkä tahdo kuulla sanaakaan enään." Jätettyänsä hyvästi ja vakuutettuna siitä, että oli voittanut jalo-mielisen, vanhan notarin suosiota, sai Obenreizer aikaa miettiä mitä jo oli pannut muistoonsa, että, näet, maitre Voigt'illa ennen muinoin oli ollut neuvon-kysyjä nimeltä Vendale.
Obenreizer oli sanonut, ettei häntä haluttanut ottaa osaa julkiseen juhlallisuuteen; ei kukaan tiennyt, mihin hän oli mennyt. Luultiin hänen menneen ulos yksinäisyydessä kävelemään. Huone oli ollut ainoastaan muutamia minuuttia suljettuna, kun vaate-kaapin ovi notarin kammarissa aukeni ja Obenreizer astui ulos.
Toinen mies notarin konttorissa ei ollut niin hyvän-näköinen ja miellyttävä kuin tämä. Se ei ollutkaan muu kuin Obenreizer. Konttori oli sisustettu omituiseen, melkeen idylliseen muotoon, ja Englannissa ei olisi ensinkään sopinut niin arvossa pidettävän miehen, kuin notari oli, pitää tällaista virkahuonetta.
Kolme seinää oli täynnä hyllyjä laattiasta kattoon asti, ja hyllyillä seisoi rivittäin arkkusia, kaunista sveitsiläistä kirjotusta, joihin notarin neuvon-pyytäjäin nimet olivat koreilla kirjaimilla maalatut etupuoleen. Maitre Voigt sytytti kynttilän ja vei Obenreizerin kammioon. "Saatte nähdä kellon," sanoi hän ylpeästi.
"Hän on jo täällä," vastasi Bintrey, kuunneltuansa hetken. Keltaisen oven avasi palvelija, ja Obenreizer astui sisään. Tervehdittyänsä maitre Voigt'ia sydämellisyydellä, joka saatti notarin oikein hämille, teki hän jäykän ja kylmän kumarruksen herra Bintrey'lle.
"Minulle olis sangen hupaista, hyvä herra, kohta päästä tilaisuuteen hyvittää sorretun avun-etsijäni kunniaa", vastasi rehellinen notari. "Sen sortamisen laita voipi olla niin ja näin mutta sananen korvaanne!" Hän kuiskasi notarille jotakin korvaan ja meni. Kun emännöitsijä illalla palasi kotiin, näki hän notarin seisovan liikkumatonna portin edessä vaan portti vielä lukossa.
Hän meni akkunan tykö, aukaisi luukut, katseli oliko hänelle tie avoinna puutarhan läpi hiipiäksensä näkymättä pois, palasi jälleen takaisin ja istuutui notarin nojaus-tuoliin. Hän oli suljettu huoneesen ja hänen täytyi odottaa viisi tuntia ennenkuin kello löi kahdeksan.
Obenreizer loi silmänsä alas, ikäänkuin ei hän olisi ansainnut sitä kunniaa, joka tuli katsojalle osaksi nähdessään notarin nuuskaavan.
"Luulenpa melkein tarkasti tuntevani Englannin," ajatteli hän, istuessaan lavitsalla ulkona notarin pihalla, "ja tuota nimeä en ole tavannut siellä paitse" ja tässä loi hän pelkäävän silmäyksensä "'hänellä' ainoastaan. Onko mailma siis todellakin niin pieni, etten voi päästä hänestä nytkään, vaikka hän on kuollut?
Kieltävällä viittauksella kädellänsä sai hän notarin vaikenemaan, ja lähetti seuraavilla sanoilla myös Vendalen ja Margueriten pois huoneesta: "Tarkoitus edes-astumisellanne on saavutettu, ja jos nyt tahtoisitte eritä täältä, niin se ehkä auttaisi herra Obenreizeria jälleen tointumaan." Ja auttikin nähtävästi.