United States or Spain ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ainoa vastoinkäymisensä on vain se, ettei tahdo olla tarpeeksi pilvenhattaroita hänen akvarellejansa varten. Auringon laskut ja kuutamoyöt ovat niin kauniit ja viehkeät, että tämä vanha runouden vihaaja, joka väittää "je n'ai jamais pu mordre aux vers" (Lettres
Syy miksi hän näin huolellisesti valmistausi, oli se, että hän pelkäsi taaskin saavansa vanhat vihollisensa lakimiehet kimppuunsa. On m'a écouté et je n'ai pas trop ennuyé. Malheureusement, je m'étais préparé pour une réplique, et je gardais dans mon sac quelques bonnes méchanchetés contre les jurisconsultes qui prennent le Sénat pour un tribunal de première instance.
Pari vuotta myöhemmin oli hän taas tilaisuudessa suoranaisemmin osottamaan, että hän edelleen oli vakuutettuna Librin syyttömyydestä. Rva Libri oli marraskuun 14 p. 1860 jättänyt Napoleonille Panizzin kokoonpaneman ja hänen sekä 28:n Itaalian eduskunnan jäsenen allekirjoittaman anomuskirjan miehensä vapauttamiseksi maanpakolaisuudesta. Sama anomus jätettiin myöskin Ranskan senaattiin. Epäilemättä oli tästä uudesta rynnäköstä jo edeltäkättä sovittu Mériméen kanssa ja varmaankin luotettiin paljo hänen vaikutukseensa niin hyvin senaatissa kuin hovissa, missä Panizzikin muuten oli Mériméen kautta tullut esitellyksi ja päässyt ainakin keisarinnan erityiseen suosioon. Anomuskirjan tarkastamisen jätti senaatti entiselle ministerille, senaattori Louis Bonjeanille, joka siinä esitettyjä syitä ja Ranskan tuomioistuinta kohtaan tehtyjä syytöksiä tyysti tutkittuaan luki ankaran vastauksensa senaatissa 4 p. kesäkuuta 1861. Vasta kuusi päivää sen jälkeen oli Mérimée valmistanut vastauksensa Bonjeanille ja esitti sen senaatille 10 p. kesäkuuta. Tourneuxkin sanoo tästä puheesta, että se oli "très étudié", mutta siitä huolimatta yhtyi senaatti Bonjeanin mielipiteihin, sitten kuin tämä itse ja senaattorit Delangle, Dupin sekä de Royer, joka viime mainittu vielä väitti Librin väärentäneen isänsä kuolintodistuksen päästäkseen Ranskan kansalaiseksi, olivat Mériméetä vastustaneet. Tappiostaan huolimatta pysyi Mérimée yhtä kylmänä kuin tavallisesti, vaikka hän sisällisesti kuohuikin. Tämän näemme nimittäin selvästi hänen kirjeestään "tuntemattomalle" keisarillisesta Fontainebleaun linnasta, minne hän oli heti mainitun istunnon jälkeen matkustanut lohduttautuaksensa: "Je n'ai jamais vu gens si enragés ni si hors de sens que tous les magistrats. Pour ma consolation, je me dis que si, dans vingt ans d'ici, quelque antiquaire fourre son nez dans le Moniteur de cette semaine, il dira qu'il s'est trouvé, en 1861, un philosophe plein de modération et de calme dans une assemblée de jeunes fous. Ce philosophe, c'est moi-même, sans nulle vanité". Ja sitten seuraa lause, jossa v:sta 1852 kytenyt katkeruus lakimiehiä kohtaan puhkeaa täydellisesti ilmi: "Dans ce pays-ci, où l'on prend les magistrats parmi les gens trop bêtes pour gagner leur vie