United States or Myanmar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta teidän talossanne ei ajateltu tulevaisuutta, vaan luotettiin sokeasti siihen, että kaikki hyvä, mitä teillä oli, jatkuisi yhä edelleen." "Eihän nyt aivan niinkään kuin sinä sanot," puolusteli Loviisa, "mutta minun ajatukseni oli aina, että Luoja kyllä lesket ja orvot hoitaa ja heistä murheen pitää. Pidin henkivakuutusta Jumalan pilkkaamisena.
Lyhyt hetki ajateltiin sitä ja luotettiin siihen, että kai viranomaiset pitävät huolta siitä, että ainakin valtatiet tulevat kuljettavaan kuntoon. Niidenhän on asia katsoa, että ne, jotka ovat ottaneet teiden aukipidon urakalle, tekevät velvollisuutensa.
Mikset itse sanonut ... onhan se suu sinullakin! vastasin minä närkästyneenä. Sinähän sitä olet ennenkin sanomassa ollut ... mutta nyt ei sinusta ollut minnekään. Sinuun sitä nyt luotettiin, mutta joka alkaa akkain itkusta heltyä Suus' kiinni! Minä teen, mitä tahdon, ja siihen ei ole kellään mitään virkkamista ... ei puolta sanaa!
Mutta tuollaisia huhuja oli jo monta kertaa ennenkin kuultu ja kumottu; luotettiin Kustaa Aadolfin onneen, ja kun ei vahvistusta tullut, unohdettiin koko asia niinkuin perätön satu. Usein tapahtuu ihmiselämässä, että samoinkuin me vihaamme sitä, jolle olemme tehneet vääryyttä, me suopein silmin katselemme sitä, jolle olemme tulleet hyvää tehneeksi.
Hän oli sitten nainut suomalaisen tytön, ja heistä polveutuivat nuottaniemeläiset. Rohkeita perämiehiä olivat nämä nykyisetkin isännät, Heikki ja Iisakki. Mutta Nuottaniemen Iisakkiin luotettiin kuitenkin paremmin, vaikkei Heikinkään perämiehenä ollessa ollut sattunut vahingoita. Vaikka naapurit olivatkin niin erilaisia luonteeltaan, oli heidän kesken aina vallinnut sovinto ja naapurirakkaus.
Milloin saa hän tuomionsa, milloin töistään vastata, siitä että taappäin kulki, kun voi eespäin astua, siit' ett' on hän miehuuttamme, mainettamme häväissyt; että kyynel vuoti, miss' ois verta vuotaa pitänyt? Horjuimmeko Siikajoella, kun sai koittaa viimeinkin? Jalkoihinko Revonlahdell' luotettiin vai käsihin?
Me tiedämme, että te olette rohkea ja rehellinen mies.» Valo leimahti papin silmistä, mutta hän vastasi hiljaa: »Ettehän te tunne minua enempää kuin minäkään teitä.» Taaskin oltiin vaiti. Milloin mistäkin kurottui pää ylemmäksi muita. Tiheä jono laajeni ja harveni, jokainen tahtoi nähdä häntä, johon nyt luotettiin ja jonka tähden he nyt olivat tänne kokoutuneet.