United States or Uruguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja siihen se asia raukesi. Mérirnée sai tosin, kuten Filon sanoo, "un vrai succès, non d'orateur, mais d'homme d'esprit", mutta taiteet ne sillä kertaa jäivät lisäapua vaille. Olen ylempänä jo huomauttanut, ettei Librin juttu ja Mériméen tehtävä siinä päättynyt vuoden 1852 tapahtumiin.
Syynä siihen, ettei politiikka häntä näinä aikoina suuresti huvittanut, oli varmaankin sen pikkumaisuus. Lienee siihen sentään vaikuttanut sekin seikka, että hänellä näihin aikoihin oli paljo yksityisiä asioita ajateltavana: Librin juttu, tieteelliset työt, virkamatkat ympäri maata ja lukemattomat komiteat.
Librin jutussa, kun hän otti puhdistaaksensa käsikirjoitusten ja kirjain varkaudesta syytettyä ystäväänsä kreivi Libri-Carrucci d'Alla Sommajaa, jonka syyllisyys myöhemmin täydellisesti toteen näytettiin ja joka kesäkuun 22 p. 1850 sen johdosta tuomittiin menettämään virkansa ja arvonimensä sekä istumaan 10 vuotta vankeudessa.
Mutta jonkun aikaa oli kuitenkin, Mériméen kirjoituksen johdosta, melkeinpä koko Pariisi vakuutettu Librin syyttömyydestä. Tutkijat, jotka tähän saakka eivät olleet viitsineet vastata heitä kohtaan tehtyihin syytöksiin, olivat nyt pakoitetut esiytymään oman arvonsa puolustukseksi. Eivätkä he sitä aivan huonosti tehneetkään, vaikka heiltä kyllä puuttui Mériméen nerokas ja ivallinen kynä.
Ystävyydestä onkin Mériméellä aina ollut sangen korkea ajatus, sitä osottavat sekä hänen kirjeensä että myöskin n.k. Librin juttu, josta edempänä tulen selkoa tekemään.
Siinä hän m.m., Librin tuomarein uhallakin, onnitteli itsessään virallisessa lehdessä ystäväänsä "du tact et du flair qui lui avaient permis de rassembler tant de raretés".
Librin jutun kautta oli Pariisin kirjastojen epäjärjestys ja huono hoito tullut näkyviin ja jo silloin olivat Lacroix, Jubinal y.m. ottaneet sen uudesta järjestämisen julkisen keskustelun alaiseksi. Minkäänlaisiin toimenpiteihin ei heidän kirjoituksensa silloin kuitenkaan näy aihetta antaneen.