United States or Palau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siinä hän m.m., Librin tuomarein uhallakin, onnitteli itsessään virallisessa lehdessä ystäväänsä "du tact et du flair qui lui avaient permis de rassembler tant de raretés".
Eikä kuulu niitä miehiä. Hyvä Jumala, kuinka tämä alkaa jo harmittaa. Tuskin ne tulevatkaan. ANTTI. Tulevat, tulevat, ihan varmaan. Aivan oikein. MATLENA. No viimeinkin. Kluhman jelu, jelu, Kluhman, jelu, jelu, Pulieli luk, luk, hosmak lui. Kluhman, jelu, jelu, Kluhman jelu, jelu, Pulieli luk, luk, hosmak lui! MATLENA. Hiljaa, herran tähden, ettei lapset herää. TOPRA-HEIKKI. Hospodipomiloi!
"Tuntemattoman" kirjeessä, joka on kirjoitettu heti tapahtuman jälkeen, mainitsee Mérimée asiasta merkillisen lyhyesti: "Ma bonne mère est morte; j'espère qu'elle n'a pas trop souffert. Elle avait les traits calmes et l'air doux qui lui était ordinaire. Je vous remercie de tout l'intérêt que vous lui avez témoigné".
Nyt kun hänen unelmansa vihdoinkin toteutui, ei hänellä kuitenkaan Sevillan mustasilmäiset kaunottaret mielessä pyörineet. Juuri oli nimittäin äkisti päättynyt eräs monivuotinen rakkaudensuhde, joka Mériméelle oli monta onnellista hetkeä tuottanut. Jo nuorena oli hän kovasti rakastunut erääseen häntä itseänsä hiukan vanhempaan, mutta vielä sangen ihanaan rouvaan, jonka hän usein tapasi muutaman protestanttisen pankkiirin salongissa. Pian olivat rakastavaiset kirjeenvaihdossa. Mutta sattumalta sai rouvan puoliso käsiinsä yhden kirjeistä, ja seuraus oli kaksintaistelu Mériméen ja hänen välillä. Siitä huolimatta jatkui luvatonta suhdetta vielä vuosikausia, kunnes se yht'äkkiä ratkesi. "Profonde fut la blessure que lui causa cette brusque rupture", tietää kreivi d'Haussonville tästä kertoa. Hän sanoo myöskin puhutelleensa henkilöä, joka oli nähnyt muutamia Mériméen rakkaudenkirjeitä tältä ajalta, ja oli tämä vakuuttanut "qu'elles contenaient l'expression d'une tristesse réelle". Miten koko jutun laita oikeastaan oli ja mistä syistä ero tapahtui, siitä ei minulla tarkempaa tietoa ole. Ehkä oli kysymys naimisista tai jostakin sellaisesta. Siihen luuloon antaa nimittäin aihetta seuraava kohta eräästä Mériméen kirjeestä myöhäisemmiltä ajoilta, joka mielestäni ei voi muuta tarkoittaa kuin tätä samaista lemmen suhdetta: "J'allais être amoureux quand je suis parti pour l'Espagne. La personne qui a causé mon voyage n'en a jamais rien su. Si j'étais resté, j'aurais peut-être fait une grande sottise, celle d'offrir
Tavallisesti kutsuttiin hänet sinne viikon päiviksi, kun joku ylhäinen vieras oli saapunut hoviin vierailemaan, mutta usein pyydettiin häntä sitten jäämään kuukausmääriksi. Kun Hollannin kuningatar esim. saapuu Pariisiin, tietää hän heti tehtävänsä: "il faut que je lui fasse ma cour" ja aivan oikein hän arvaakin, sillä hän käsketään heti hoviin huvittelemaan ylhäistä vierasta.
Mie nyökäyti hyväpäivä hänelle ja istahi vastapäätä kuuntelemmaa. Nuoŕ patruuna tul´ kävel´ siihe siitt ja. »Hyväpäivä Saska», sano hää, »se ol´ hyvi kaunista tää». »No kohtalaista», sano Peki-Saska ja kassel´ toiseeppäi. »Kyll mie ossaa monta parempaa säveltä» ja alko siit: »Istui ranna kivellä ja lui lainehia».
Olet hulluna aina siihen, jonka viimeksi näet. No, Topra, suonutko tiehesi. Topra, lapset heräävät, hyi, sinua, Topra! Kluhman jelu, jelu, Kluhman jelu, jelu, Pulieli luk, luk, hosmak lui. Kluhman jelu, jelu... MATLENA. Laske alas, Topra, taikka minä suutun. TOPRA-HEIKKI. Kluhman jelu, jelu, Kluhman jelu, jelu, Pulieli luk, luk, hosmak lui. Etpäs suutu! Etpäs, etpäs. MATLENA. Suutun, totta.