United States or United Kingdom ? Vote for the TOP Country of the Week !


"Luotan siihen, että te maltilla ja älyllä ajatte asiat onnellisesti, että seisotte pelvotta, vaikka maailmakin menisi ylösalaisin, niinkuin runoilija sanoo." "Si fractus illabatur orbis, impavidum ferient ruinae", säesti Wallius. "Kunnioitettavat vieraat", lausui Porkkander, "minä toivon saavani palatessanne tervehtiä teitä vapaina miehinä".

Pois kääntymättä, sanomattomasti vaikutettuina, tuskasta riutuvina, kuumeellisesti odottavina riippuivat hänen katseensa kiinni Marian kasvoissa; ja kun kaikuivat nämät sanat: "Quis est homo, qui non fleret, Christi matrem si videret In tanto supplicio?" Suom. A. Oksanen.

"Certains hommes regardent si bien que regarder leur suffit", sanoo Filon, ja Mériméestä sitä todellakin voi sanoa. Tiheillä matkoillaan Englannissa,

Rohkenen olla toista mieltä, vastasi kreivi; ensiksikin sentähden, ettei kukaan voi kilpailla sulossa ranskalaisten naisten kanssa, ja toiseksi sentähden, ettei kukaan tanssijatar henno puristaa jalkoihinsa luistinhihnoja. Mais si, sanoi nuori nainen, joka ei sietänyt vastaväitteitä. Olkaa hyvä ja työntäkää vähän likemmä; onhan meidän helppo ottaa omin silmin asiasta selko.

Tämä tapahtuu n.k. »käärmetulen» avulla, ja Kalevala kutsuu tulta »Pohjolan hyväksi häräksi», painostaen tällä nimityksellään sitä mahtavaa voimaa, mikä käärmetulessa piilee; sillä kun ihmisessä herää fyysillinen käärmetuli, valtaa hänet alussa semmoinen voiman tunne, että hän kirjaimellisesti ymmärtää Jeesuksen sanat: »minä olen maailman voittanut» ja yhtä kirjaimellisesti roomalaisen runoilijan lauseen: si illabatur orbis ille, impavidum ferient ruinae niin voittamattomaksi, niin pelottomaksi, niin vahvaksi tuntee hän itsensä.

Montinin Jori nauroi ja huusi: »Flickor, kom siMuutamia tyttöjä kapusi töyräälle ja kummissaan katselivat pakenevia, vaan kun huomasivat Ojanniemen Marin, niin remahtivat nauramaan. »Pappa o' mamma, kom sihuusi joku tytöistä. Pappa ja mamma tulivat lähemmäksi töyrään alle ja joku rouva kolmantena. Nauroivat hekin nähdessään nyt sen kumman.

Samoin kävi Probuksen, joka lausui seuraavat sanat: "Si vixero, non opus erit amplius Romano imperio militibus." Ja monta muuta samallaista esimerkkiä voisi mainita.

Mériméen pääasiallisena kirjallisena työnä vuosina 1854-55 oli kuitenkin Agrippa d'Aubignén tunnetun ja 16:n vuosisadan elämää niin mainiosti karakteriseeraavan teoksen "Les aventures du baron de Foeneste" julkaiseminen uudessa painoksessa. Pierre Jannet, joka kirjakauppaliikkeensä lakkautettuaan oli antaunut bibliofiilin jaloa taitoa harjoittamaan, sai v. 1853 päähänsä ruveta "la Bibliothèque elzévirienne"-sarjan nimellä julkaisemaan in 16:o "des anciens auteurs qui représentent au naturel la naïveté ou les hardiesses de l'esprit gaulois", kuten sanat kuuluivat. Tällaisina vanhoina tosiranskalaisina mestareina pidettiin tietysti Rabelais, Brantôme, d'Aubigné y.m. Mérimée oli tunnettu erittäin taitavaksi äidinkielensä tuntijaksi ja kun häntä parooni Foeneste omituisine tapoineen jo nuoruudessa erityisesti huvitti, niin ei ole kummeksimista, että Jaunet melkein heti yrityksensä alussa kääntyi "Chronique de Charles IX:n" tekijän puoleen pyynnöllä, että tämä ottaisi toimittaakseen selityksillä ja esipuheella varustetun painoksen ylempänä mainitsemaan d'Aubignén teosta. Tourneux julkaisee osia kustantajan ja toimittajan välisestä kirjeenvaihdosta, joka, ellei se muuten olekkaan merkillinen, ainakin osottaa kuinka tarkasti hän tätäkin työtä teki. Heinäkuussa v. 1855 se sitten ilmestyi käsittäen 348 sivua varsinaista tekstiä ja parikymmentä sivua alkulausetta. Mitä Mérimée enimmän tässä kirjailijassa ihaili, käy selville seuraavista esipuheen lauseista: "Foeneste est un tableau de moeurs des plus remarquables et si on le dépouille des exagérations que comporte ce genre de satire, il offre, je crois, une image animée et fidèle de la société

"Mitä ihmettä; 'kreivinnan-ilme kasvoilla?" huudahti tohtori nauraen, "se on kyllä, niinkuin kaikki muukin teissä ihastuttavaa, mutta ei se sovellu Ryforsissa; se on totta puhuen sama kuin heittäisi helmiä si ... älkää toki huoliko olla suurellinen, vaan tulkaa mukaan; kymmenen minuutin päästä tulen takaisin ja toivon, että silloin olette valmis. Ajatelkaas vaan että loukkaisitte pikku tätiä jos ette tulisi. Häntä halutti itseään tulla teitä tervehtimään, mutta minä lupasin sen sijaan houkutella teitä käymään hänen luonaan.

Kun valkolakissan' ens-lyyry välkkäeli, Ja jouduin eukon kysymysten uhriksi, Ja kaikki vaiheeni hän tarkoin tutkiskeli, Ja «kalaasista» tunnustin, kuin minut kaas se, Niin mummo murahtain: «Nej si man de' ase'!» Toi kihlasormuksensa muistoks sormeeni.