United States or Nepal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Taneli ehdotti nyt, että lähdettäisiin kylään; hän neuvoi poikia lähtemään mukaan tiedustelemaan työnansiota Malmivuoren tienoilta, jolloin he saattoivat toivoa saavansa siellä tietoa omaisistaan, kenties tapaisivatkin heidät siellä. Tämä ehdotus oli poikien mieleen; päätettiin siis lähteä niin pian kuin mahdollista. Poikien kaikki omaisuus pantiin kelkkaan ja sitten lähdettiin matkaan.
Kun oli kulunut jo puolikolmatta vuotta, eikä mitään ollut kuulunut Yrjänä Kailasesta eikä hänen seurastaan, päättivät pojat, jotka olivat kuulleet useita suomalaisperheitä tulleen metsien halki ja vetäytyneen Klar-joen länsipuolelle poikkeamatta ollenkaan Malmivuoren tienoille, lähteä noita suomalaisperheitä tavoittamaan ja heiltä kuulustella omaisiaan.
Yö kului hiljaisesti ja rauhallisesti, ja aamupuolella pojat iloksensa huomasivat kalamiesten soutavan pois pohjoiseen päin. Nyt neuvoteltiin. Pojat arvelivat nyt tulleensa niin kauaksi pohjoiseen, että Malmivuoren pitäisi olla suoraan lännessä. Pitikö heidän nyt jättää vene rantaan ja seurata tuon suuren virran vartta?
Pahimmassa tapauksessa he olivat päättäneet lähteä pois koko Malmivuoren tienoilta sukulaisiaan etsimään. Sallima oli kuitenkin päättänyt toisin, sillä keväällä he saivat käskyn saapua muiden samanikäisten mukana papin luo. Kysyttäessä he tekivät selkoa entisestä elämästään. Lukutaitonsa ansiosta Pekka heti pääsi papin suosioon.
Sitten loikoiltiin tulen ääressä pakinoiden, ja Pekka tuumi, etteivät he ole kaukana jäljessä Yrjänästä ja toisista, ehkäpä näiden edellä! Tätä ajatellessaan pojat rupesivat arvelemaan, pitikö heidän jouduttaa matkaansa Malmivuoren luo niin kiireesti kuin tähän asti. Mitä he tekisivät siellä, jolleivät vanhemmat olisi sinne ehtineet?
Malmivuoren tienoilla oli otettu irtolaissuomalaisia sotaväkeen. Monet sellaiset olivat vapaaehtoisesti ottaneet sotamiehen pestin, ja huhuna kerrottiin, että kaikki kulkurisuomalaiset viedään sotaan ja ettei rakennusseteleitä anneta muille kuin niille, jotka voivat todistaa, että heillä on varoja rakentaa ja viljellä maata.
"Malmivuoren luoteispuolelle." "Kuinka kauas sieltä?" "En tiedä tarkkaan sanoa; se riippuu kelistä; parin viikon matkan päähän, arvelen." "Kuinka sinne osaamme?" "Kylläpä jollakin tavoin tien löydämme." "Nouskaa, pojat, teidän täytyy katkoa pieniä näreitä tulen ympärille, sillä tulee tuisku; huomenna on raskas hiihtokeli.
Korsholmassa he vielä viipyivät niin kauan kuin uskalsivat jäiden vuoksi; mutta viimein pojat täytyi jättää oman onnensa nojaan; mitään muuta he eivät voineet tehdä kuin jättää terveisiä ja kehoittaa heitä pyrkimään Ruotsiin Malmivuoren tienoille. Poikien matka etelään päin kävi nopeasti. Hevosia vaihdettiin ja ajettiin kiireesti.
He toivoivat saavansa seurata mukana meren yli, ja kun he kerran olisivat päässeet Ruotsin puolelle, ei mikään estäisi heitä kulkemasta Malmivuoren tienoille, ehkäpä ehtisivät sinne jo ennen kuin heidän omaisensa. Tästä ajatuksesta iloissaan he kokivat uutterasti täyttää kaikki, mitä heidän isäntänsä, ratsumiehet, antoivat heidän tehtäväkseen.
Tieto, että pojat olivat onnellisesti tulleet meren yli, lohdutti vanhempia, ja sitten sovittiin niin, että niin pian kuin mahdollista toinen miehistä lähtisi Malmivuoren tienoille heitä tiedustelemaan. Toivottiin sieltä saatavan johtolankaa tiedustelujen jatkamiseksi. Kun Heikki sai kuulla, mitä Yrjänälle oli tapahtunut, hän vimmastui.