United States or Western Sahara ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Tolkeen talojen täytyy olla jo jonkun neljänneksen päässä." "Suur surkeus, ja vaivaisuus On täällä murheen laaksoss' Lyhykäinen on meidän menomm' Ja kaikk' elomm', tääll' surkiass surun alhoss", koettaa veisata joku hoippuva naisen haamu, mutta Mahais-Paavo auttaa häntä eteenpäin ja koettaa vielä vähän sanoillaankin rohkaista.
"Ei se toki ollut äiti", supisee Tuomas. Tuskin sataa askelta siitä istuu tiellä Mahais-Paavo. Silmät ovat hänellä auki, mutta kovin elottomilta ne näyttävät häneen kompastuneesta Antista. Leipäpalakin taisi olla jo jäätynyt Paavon kouraan kiini, koska ei se siitä ennä pudonnut Antin kosketuksestakaan. Virtana valuu hiki etumaisina kulkevien päältä ja hirmuinen jano alkaa vaivata heitä.
Se oli Aunukseen työn ja leivän hakuun pyrkivä parvi. Johtajana näytti tuolla kirjavalla joukolla olevan Pertun vanha tuttava Mahais-Paavo. Hän kertoi Pertulle poikansa löydetyn syystalvella kuolleena jostakin ladosta Rautavaaran puolella, heinätukko suussa. Nimismiehelle sanoi hän sanoneensa suoraan, että poika oli kuollut nälkään. "Mutta mitäs ne herrat uskovat!
Rikkonaiset jalkineet tarttuvat kiinni kylmästä kirveleviin varpaisiin. Jo uupuu tuossa joku poika nietokseen, ja vaarojen rotkoissa tuntuu tuisku veisaavan voiton virttä. "Antti, tuossa minun palaseni, että kestäisit vielä ja jaksaisit kahlata", sanoo Tuomas huohottavalle veljellensä. "Eteenpäin! Eteenpäin Jumalan luomat", huutaa Mahais-Paavo.