United States or Tunisia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kesäkuun 27. päivänä kuningas matkusti Porvooseen ja täällä olivat, paitsi muita juhlallisia laitoksia, lukiolaiset hiellä ja vaivalla pystyttäneet lukion eteen kaksi pyramidia, joissa oli kokonaista kahdeksan maisteri Johan Borgströmin sepittämää komeaa latinankielistä päällekirjoitusta; niistä panemme tähän neljännen: In Communis gaudii cumulatissimi, Subjectionis devotissimae, Fidei integerrimae Et obsequii consummatissimi Tesseram A musis Borgoënsibus Consecratam.
Lukiolaiset olivat siihen aikaan aikamiehiä, ja jo kauan oli käynyt heidän kunnialleen, että heitä soitettiin kokoon kuin koulupoikia. Anomuksia oli tehty useampiakin, että soittaminen jätettäisiin, mutta turhaan, sillä opettajain ja lukiolaisten välit olivat vanhastaan kireät. Ja sitä paitsi oli vasta nimitetty uusi rehtori asettanut päämääräkseen kukistaa heidän jäykät niskansa.
Vihollinen oli hyökännyt ryöstäen Karjalaan; siinä sodassa ne Viipurin lukiolaiset ryhtyivät niin urhoollisesti Viipuria puolustamaan. Sato oli useissa paikoin ollut huono, rutto oli tulossa, Puolan sotaan tarvittiin kaikki sotakuntoiset miehet. Kuningas oli vastoin lakia otattanut sekä sen että seuraavan vuoden nostokkaat; rahvas nurisi ja sen mieltä kiihottivat salaiset urkkijat.
Ja seisoimme me lukiolaiset rivissä sotamiehien kanssa, ensimmäisinä vallilla, ja ei ole lukiota sen perintä vielä käymään pannuksi tullut. Tapahtui sitten eräänä päivänä piirityksen alla että minä ja yksi kumppani olimme kiivenneet linnantornin katolle, että paremmin olisimme vihollisen leirin ja sen piirityslaitokset nähneet.
Ja kun mentiin miehissä ulos rappusille, oli katos tyhjä ja kello poissa. Heti kohta oltiin selvillä siitä, milloin kello oli kadonnut ja kuka sen oli vienyt. Edellisenä yönä oli se otettu alas paikoiltaan, sillä eilen oli sillä vielä soitettu, ja olihan seinässä vielä verekset tikapuitten jäljet. Ja että lukiolaiset olivat työn toimittaneet, siitä ei ollut epäilystäkään.
Siihen aikaan oli kaksikerroksinen lukiorakennus ainoa kivirakennus koko kaupungissa. Se näkyi melkein yhtä kauas kuin kirkkokin, ja ylpeinä niitä vertallivatkin toisiinsa lukiolaiset ajaessaan kaupungin ainoasta tullista sisään lukukausien alussa.
Hän loi silmänsä alas kainommin kuin tuo nuori tyttö itse, ja tapaili turhaan sanoja lausuakseen mitä ajatteli. Niinkö luulet, Riikka? sanoi hän niin saamattomasti kuin rakastunut lukiolainen, joka ei koskaan vielä ole romaania lukenut, suinkin saattaa sanoa. Sillä romaanien lukemista eivät senaikaiset lukiolaiset vielä harjoittaneet.
Nuo univormuihinsa puetut lukiolaiset, jotka vapunpäivinä ratsastivat kaupungin katuja pitkin valkoisissa hansikkaissa ja miekka kupeella, ne muuttuvat miltei tarumaisiksi sankareiksi, joista puhutaan ihaillen ja kunnioittavasti ja joiden tekoja ei enää tuomita nykyajan oikeus- ja siveyskäsitteiden mukaan.
Joku isännistä, uusista kimnasisteista, piti juhlan alkajaispuheen, lausuen vanhemmat lukiolaiset tervetulleiksi seuraan ja pyytäen heitä ottamaan meidät veljellisesti joukkoonsa.
Jos taas tätä ei olisi tapahtunut, niin olisivat kenties monet välttämättömät järkytykset Ruotsin valtakunnassa jääneet sikseen ja näin ollen olit sinä, viaton Eerikki Ljung-parka, joka nyt seisot kaikesta tietämättömänä sorvituolisi ääressä, syynä siihen, että kuninkaan kruunu horjuu ja että valtakunnan rauha on häiriintynyt. Valtioviisaat lukiolaiset tuumailevat usein tähän tapaan.