United States or Bulgaria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vladimir Vasiljevitshin poika oli hyvänluontoinen, hän oli jo 15-vuotisena parroittunut ja siitä saakka myöskin alkanut juoda ja viettää siveetöntä elämää, jota hän jatkoi 20:teen ikävuoteensa asti. Hän oli karkoitettu kotoa siitä syystä, ettei ollut missään lopettanut opintojansa, ja liikkumalla huonoissa seuroissa ja tekemällä velkoja pilasi isänsä mainetta.
Siellä hän liikkui edestakaisin, koettaen liikkumalla päästä vapaaksi ajatustensa nykyisestä juoksusta, jota hän piti aivan luvattomana. Mutta ikäänkuin näkymätön vetovoima suuntasi hänen askeleensa talon pihalle päin ja hän joutui taaski istumaan portaille. Sisää kuului Esan ja Juhon puhe joka tuntui olevan hyvin elähytettyä laatua.
Enkä tieä mie poloinen, Miten olla, kuin eleä; Miten olla mielevänä, Kuten kuuluna asua. Aina muiss' inehmisissä Saapi lemmen liikkumalla, Kunnian kävelemällä; Tässä saapi lempo lemmen, Piru kunnian pitävi, Lemmon löyhkykartanoilla, Pirun pitkillä pihoilla. Saisi en kurja kunniata, Raukka lempiä tapaisi, Vaikka vuoret vierettäisin, Kalliot kaha jakaisin. Kahenlainen toivotus.
Tämä mieluinen lupaus ja toivo päästä herkullisen pöydän ääreen saivat näiden seurakumppanien kiiruhtamaan askeleitaan. Onnellisina tulivat he herrastaloon, jossa pöytä jo oli katettu ja viinat otetut esiin. Sillävälin oli Vladimir syventynyt tiheään metsään. Hän koetti tukehuttaa suruansa liikkumalla väsyksiin asti.
Alkoi äiti arvaella, Isoseni surkotella: "Kun tulit kummasti kotihin, Pahasti ison pihalle Suottapa rikoit rekesi, Tahallasi aisan taitoit." Pah' oli Wirossa orjan. Olin orjana Wirossa, Palvelin pakanan maalla; Sain orihin orjuuella, Pitkäjouhen juoksennalla, Harjan liina liikkumalla, Villovarsan valvomalla.