United States or Lithuania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tässäpä ainoa lohdullinen esine, joka kohtasi katsojan silmää, oli laivoista nouseva savu, joka todisti elävien olentojen läsnä-oloa; ja se kuoleman hiljaisuus, joka yli-ympäri vallitsi, elähytettiin ainoastaan tuolloin tällöin ihmis-äänien kaikunalla, joka kylmässä ilmassa kuului paljoa kauemmas kuin tavallisesti. Ehtoo-päivällä pantiin miehet tavallisesti tekemään purje-nuoria.
Mutta samassa tuli laivoista muita vartijoita lyhtyinensä, ja pauketta kuultuaan tuli siihen vielä lisäksi pari poliisiakin, jotka rupesivat tiedustelemaan, mitä ampumaharjoituksia niin sydänyöllä pidettiin. Kerrottuani asian, lähdimme rantaan katsomaan, ja pian huomattiinkin veneen kelluvan vähän matkan päässä vedessä, airot ulkona, mutta niitä ei kukaan käyttänyt.
Että nämä jäät tulivat Grönlannin rannoilta, ja että pohjan vedet sillä tavoin olivat auenneet, todistivat vielä varmemmin valaskalan-pyytäjät. Näin asian ollessa päätettiin v. 1818 lähettää liikkeelle kaksi retki-kuntaa, toinen luoteesen, toinen pohjoisnapaa kohden. Jälkimäinen, jonka johtajat olivat Buchan ja Franklin, palasi tyhjin toimin, koska yksi laivoista oli jäistä saanut loukkauksen.
Luonnostakin minä ongella istuessani nautin enemmän yksin kuin kaksin. On sanomattoman suloista istua metsälammen kaislikkorinnassa näkemättä ketään ja kuulematta mitään, samoin meren ulkokarilla loitolla väyliltä ja laivoista, jotka kulkevat jossakin kaukana, tai koskella, jossa ainoana seurana on vain veden ainainen vilinä. Niille yksinäisyysjuhlille ei vedä vertoja mikään.
Kaksi tämän retken laivoista joutuivat talveksi Lapinmaan rannalle, missä koko väki nääntyi viluun; mutta kolmas, jonka komentaja oli kapteini Chancelor, oli onnellisesti päässyt Vienan-mereen, josta se seuraavana kesänä palasi Englantiin.
Siinä oli nyt edessämme vihanta Seelanti pyökkimetsineen, Humlebäckin kartano ja eräs valotorni ja tuulimylly, jossa myllärillä ei ollut aikaa jauhaa. Ja nyt laskettiin laivoista paljon veneitä vesille, joilla soudettiin maata kohti, mutta siellä kävi vesi liian matalaksi, silloin hyppäsi kaartin majuri Kaarle Numers ulos veneestä kahlatakseen maihin, ja hänen pataljoonansa hänen kanssansa.
Jo monta päivää ennen laivojen tuloa hän oli päättänyt, ettei hän hyökkää rantaan laivoja katsomaan silloin, kun ne tulevat. Eikä hän ollut hyökännytkään, tuskin oli päätään kirjoistaan nostanut. Ja nyt kun hän käveli verkalleen rantaan, odotti hän jotain tuttavaa, joka olisi huohottaen juossut häntä vastaan ja kysynyt jotain laivoista.
Se on semmoinen paikka, jolla on muinaisista ajoista asti yksin oikeus suoritella testamentti- ja naimis-asioita sekä riitoja laivoista ja veneistä". "Joutavia, Steerforth!" huudahdin minä. "Ethän sinä väitä, että meri- ja kirkko-asioilla on jonkunlaista yhteyttä?"
Mutta omaksensa päästyään, teki hän, mitä ikänä taisi, välttääksensä samankaltaista vahinkoa, jota isäntänsä muinoin hänen kauttansa oli kärsinyt. Miten hän tässä onnistui, saamme vasta nähdä. Kapteeni Kornman oli kauan kulettanut milloin mitäkin kauppiaan laivoista.
Juhannuspäivänä v. 1598 laivasto laski ankkurin Grönborgin satamassa Roslagenissa, muutamia penikulmia Tukholman pohjoispuolella. Nyt tuossa pienessä satamassa syntyi vilkas liikenne, kun veneillä vietiin laivoista maalle sotajoukkoja, jotka asettuivat leiriin rannalle. Eerik-herra joukkoineen sai jäädä laivoihin ja kaikessa rauhassa odottaa tapausten kulkua.