United States or Estonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Yhtäkkiä sattuivat hänen silmänsä pöytäkelloon, jossa pieni mehiläinen yhä liikkui oikealta vasemmalle ja vasemmalta oikealle, yhtä nopeasti lakkaamatta tuota kukkakenttää pitkin. Silloin valtasi Jeannen hellyyden puuska ja hän puhkesi itkemään katsellessaan tuota pientä koneen liikuttamaa eläintä, joka hänestä tuntui elävältä, joka hänelle lauloi hetkien kulun ja sykki kuin sydän.
Sirkkakin vaikeni hetkeksi, ikäänkuin ei se olisi tahtonut häiritä rakkaan emäntänsä mietteitä. Mitä mietiskeli Mari? Hän näytti niin suruiselta. Mitä surua olisi hänellä ollut? Eikö hän ollut keskellä elämän iloisinta kukkakenttää? Olihan hän täyttämäisillään seitsemäntoista, olihan hän terve, huoleton, saihan hän vapaana liidellä erämaan polkuja.
Kointähti vastaa; "iloinnut Oon saada valoon kuolla Se kuolema on ihana." Näin ihmishenki aatelkoon Auringostaan ja iloitkoon, Kun saa myös hänkin sammua Viel' ihanammass' valossa. Ikävä on aikani, Pois kun menit luotani Ja mun jätit katalan Armahasen tuskahan. Päivällä ma astuilen Kukkakenttää hu'oaten, Kukissa näen muotosi, Tuuless' kuulen äänesi.
Hän ei puhu mitään, vaan hänen silmäyksensä osoittavat, että hänellä on paljon puhumista, että hänen sydämensä on sanoja täynnä. He laskevat maalle. Nainen ei nyt kukkakenttää polje. Kukat ovat lakastuneet. Nainen ei nyt nuoruutensa ilossa juokse, ei jätä toveriaan. Ei, käsi kädessä vieretysten he kulkevat ja lähestyvät vanhaa huonetta saarella.