United States or Botswana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Rikkainkin, heränneinkin yksilö seisoo aina kansansa pohjalla; hänen katseensa saattaa kantaa kauas, huimaaviinkin henkisiin etäisyyksiin ja korkeuksiin, mutta pohja, jolta hän tähystää, taso, joka määrää hänen näköpiirinsä rajat, on aina se sivistyksellinen, kansallinen ympäristö, jossa hän elää.
Ainoakaan vuorosana ei ole siksi asiallinen ja kiinteä, että seuraava vuorosana voisi hampautua siihen viedäkseen keskusteltavaa ainetta eteenpäin syvyyksiin tai korkeuksiin, vaan livahtaa koko sananvaihto tuloksettomana näkömiekkailuna tyhjyyteen selvittämättä mitään ja johtamatta mihinkään.
Kun siten rakastaa, saattaa kaikki läheisensä kohoamaan korkeuksiin, joilta he eivät voi pudota ja joilta ruma teko putoaisi niin ylhäältä, että siitä alas tullessaan vastoin tahtoaankin eroaisi sen timanttisielu. Kun siten rakastaa, muuttaa tietämättään lakkaamattomiksi liikkeiksi kaikki pienimmätkin aikeet, mitkä ympärillämme heräävät.
Kaiketi he sen tekevät sitä varten, että kun lähdetään liikkeelle tuollaisista yleisesti tunnetuista kiintopisteistä, saadaan kuulijakunnan ajatukset mukaan. Silloin on hyvä toivo olemassa, että ne pysyvätkin mukana, vaikka sitte vähitellen kohottaisiin kauas ylös siintäviin korkeuksiin. "Onko Jonas Aatamin lapsi?" Se kysymys minun ensimäiseksi oli ratkaistava ajatuksissani.
Olihan siinäkin. Onhan elämän suurin ilo enemmän pyrkimisessä kuin saavutuksessa. Olen kävellyt itseni uuvuksiin, täytyy levähtää. En pääse koskaan semmoisiin korkeuksiin minä, en lähimaillekaan; kun muut heiluttavat hattuaan ylös avaruuteen, tallustelen minä reppu selässä ojan pohjaa. Eikä minulla ehkä olisikaan heidän uskoaan eikä heidän pyrkimisensä intoakaan, vaikka olisi heidän voimansakin.
Sieltä tuli sotilasvartion saattamina niitä nuoria miehiä, jotka viikko sitten olivat istuneet rauhan erakon majalla takkavalkean ääressä poltellen rauhanpiippua yhdessä, ranskalaiset, saksalaiset, englantilaiset, venäläiset ... jotka olivat lähteneet vaaralliselle kiipeilyretkelle samaan köyteen kytkeytyneinä, matkalla korkeuksiin ja matkansa lopullisena määränä rauhan kongressi Roomassa... Heidän saksalaisia tovereitaan ei näkynyt.
Niin hän ei sanonutkaan mitään, ja tunsi päästävänsä käsistään tilaisuuden, joka ei ole enää koskaan palaava. Hän meni pois erilleen, puutarhan ympäri kulkevan syrjäisen käytävän käänteeseen, yksinäiselle penkille, ja siellä rupesi itkemään. Itkun kanssa tuli ensimäinen lohdutus: "Minne sinä aijoitkaan lentää! Aijoitko unohtaa vanhat polkusi, tutut maat vaihtaa vieraihin korkeuksiin!
Tuolla vilkuttaa jokin talo punaista kylkeänsä, tuolla toinen, kolmas vielä kauempana; ja eikö tuossa ole talo, jolla on ihan samanlainen ruokakellonkatos ja kaivonvipu, ja tuossa aivan kuin kotipelto, ja samahan kiurukin sieltä nousee liverrellen korkeuksiin. Tee sama tekosi uudestaan! Uhraa se mitä sinulla vielä on uhrattavaa!
Ja senpä tähden minä saatoinkin seuraavien kauhun tuntien aikana tyynellä mielenkiinnolla seurata asioiden menoa. Kuolema ei merkinnyt mitään eikä elämäkään. Puutuinpa joskus itsekin tapausten kulkuun. Minun mieleni oli kohonnut tähtien vilpoisiin korkeuksiin ja arvioinut arvot uudestaan. Jollei niin olisi käynyt, tiedän, että olisin kuollut.
Ja hän vetäisi esille matka-arkkunsa ja alkoi heitellä siihen ylös-alaisin vaatteitaan ja kirjojaan, mitä vain käteen sattui. Tämä täytyy kerralla katkaista! jatkoi hän. Ja huomenna minä matkustan tieheni! Tällainen suhde! Kulkea tässä kuutamosankarina hymyilyn palkasta, haaveksia hienoa rakkautta, kiipeillä ihanteitten korkeuksiin, vaipua tummapohjaisiin tunnelmiin ... ei kiitoksia!