United States or Paraguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Raatihuoneen parvelta oli teurastaja Kistler kaukaa nähnyt tuon komean juhlamatkueen lähenevän. Kiukusta vaaleana, hän sille uhkaavasti puristi nyrkkejänsä, ja kiihoitti samalla kertaa huudoilla ja silmäyksillä kansaa syöksemään noiden päälle, jotka sitä näin pitivät pilkkanansa. Ei kukaan tohtinut. Kiihkeimmät vihdoin yhtyivät Hohenlock'in johdon alle.
Juha painavasti lausui; "löytyykö kaupungissamme Bern'issä ainoatakaan kansalaista, joka ei voisi kohota miksi hyvänsä, vaikka tasavallan korkeimpiin virkoihinkin? Rahastonhoitaja Frankly on vaan vähäpätöinen turkkuri, niinkuin minäkin. Teidän sankarinne, tuo Martti Kistler, eikö hän ole ollut esimiehenä Bern'issä? Eikö hän vielä nytkin ole lipunkantaja?
Kirschoff keskeytti, "häpeällinen hekuma, jota täytyy tukehuttaa." Tyvenesti, melkein puoleksi hymyten Juha jatkoi: "Minä katson asioita paljon tasapuolisemmin, vaan kuitenkin täytyy myöntää... Pietari Kistler ei ole vallan väärässä. Sellainen komeus ei ole sovelias meillä. Se oli oikein että se kiellettiin.
"Minua sääntö miellyttää. Ystäväni ja toverini Pietari Kistler oli se, joka sen esitti äänestettäväksi." "Eräänä päivänä, jolloin neuvosto ei ollut täysilukuinen", Juha tyvenesti huomautti. "Vähät siitä!" Kirschoff sanoi, "ei se la'ilta voimaa vähennä." "Sitä käsitystapaa juuri arvokas rahastonhoitaja Frankly paraillaan väittää vääräksi. Jumala suokoon, että hänelle myönnetään oikeus!
Hänessä ei ollut niin suurta ylpeyttä, hän ei ollut niin kopea, sanoo vanha kronika. Hänen vasemmalla puolellaan oli Herman Nagöli, talonpoika, ja oikealla Pietari Kistler, teurastaja Bern'istä. Hän lankesi polvilleen Scharnachthal'in eteen, huudahtaen: "Tämä on oleva uusi ystävyyden side minun ja Sveitsiläisten välillä."
Hohenlock jo astui askeleen ta'apäin, Bubenberg toisen eteenpäin, kun Pietari Kistler äkkiä alkoi puhua: "Maltas vähän! Minä se olen, joka sinua vastaan, Adrian von Bubenberg." Se ei myöskään ollut tavallinen mies, tuo Pietari Kistler.
Koko kaupungissa oli tällä hetkellä vaan yksi mieli, yksi sydän. Näin oli asiat, kun teurastaja Kistler vuorostaan astui kansallisten lahjain tulvapaikalle ja, vetäen esiin kukkaronsa, huusi: "Ei saa sanoa, että minä olen viimeinen. Tuohon läjään minä heitän myös kaiken riidan, ja ensi pyhänä annan lisäksi hinnan, jonka viikon kuluessa puodissani myydystä lihasta saan.
Sitten kääntyen vuorotellen molempien vastapuolueiden johtajiin: "Kistler, uhatun isänmaan nimeen, heitä ylpeytesi!... Bubenberg, Sveitsi vaatii, että pukeut rautaan eikä samettiin... Eilen vielä saatoit kehoittaa rauhaan ja puolustaa Burgundilaista; tänään se on hän itse, joka kieltää kaiken sovinnon, joka meille julistaa sotaa; sotaa ilman armotta ja säälittä, sotaa viimeiseen hengenvetoon asti... Hän tahtoo meitä sortaa, meitä kukistaa... Hän on niin sanonut, hän on niin kirjoittanut.
Se oli pahaksi onneksi totta. Kistler astui raastuvan parvelle ja huusi: "Voitto! ystäväni! Sääntö on vahvistettu. Jos sen rikkovat, sulkekaa heiltä tie! Repikää pois kaikki koristukset! Voimaa la'ille! kunniaa Bern'ille!" Tuhannet raivokkaat, niiden joukossa Hohenlock ja Kirschoff, taputtivat käsiänsä. Kiihkeä tribuni jatkoi juhlallista puhettaan yhä lisääntyvällä menestyksellä.
Ylellisyys herättää ylpeyden; ylpeys kateuden; kateus vihan; viha sisällisen sodan, ja sisällinen sota koko kansan häviön ja onnettomuuden. Mutta, me emme tahdo, että niin on Bern'issä käyvä!" Raivokkaita hurraa-huutoja kaikui äkkiä, tärisyttäen ilmaa torin neljään kulmaan saakka. Kistler jatkoi: "Vallankumoukset meillä eivät ole sellaisia, kuin muilla kansoilla.