United States or Sweden ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vitiges seisoi liikkumattomana ja katseli heitä. Rautgundis pysähdytti tien mutkassa hevosensa ja katsoi taakseen vielä kerran viittasi hän kädellään ja katosi sitten. Vitiges kuunteli kuin unessa poiskiitävien hevosten kavionkopsetta. Hän kääntyi vasta sitten, kun se oli vaiennut. Mutta hän ei lähtenyt minnekään paikalta. Hän meni tien viereen. Siellä oli suuri, sammaleinen kivi.
"Silloin minä käännyin", sanoi Hildebad, "ja huusin: "Näkemiin asti Rooman edustalla. "Aseisiin, kuningas Vitiges! "Sinä olet rauhan toivossa ryhtynyt viimeiseen keinoon ja saanut siitä pilkkaa. "Liikkeelle! Sinä olet tarpeeksi aprikoinut ja varustautunut. Vie meidät taisteluun." Teltan ulkopuolelta kuului torventoitotusta ja lähestyvien ratsujen kavionkopsetta.
Sieltä kuului lähestyvien hevosten nopeata kavionkopsetta ja aseiden helinää. Pian tuli metsästä esille pieni ratsastajajoukko, mutta hyvän matkaa sen edellä ajoi pikimustalla hevosella mies, joka näytti kilpailevan myrskytuulen kanssa. Tuuli liehutti hänen kypärätöyhtöään, pitkää, mustaa hevosenhäntää ja hänen pitkiä, mustia hiuksiaan.
Navakka tuuli tuli siltä suunnalta, mihin he ratsastivat, ja se esti hevostemme kavionkopsetta sinne kuulumasta. Me koimme ratsastaa niin, että pieni metsäinen seutu esti meitä heille näkymästä, vaikka me, jotka olimme heidät jo niin selvästi näkyviimme saaneet, voimme yhäti harvassa kasvavien puiden välitse heidän matkaansa ja liikkeitänsä silmällä pitää.
Aurinko niiden raosta tirkisti kahta onnellista. Linnut hyppelivät oksilla, ja etempää kuului puiston ajotiellä kavionkopsetta ja vaunujen hyrinää. Palatessa äidin luo olimme aivan vaiti ja kävelimme erillämme. Irene näytti hyvin hämmentyneeltä. Minä tunsin itseni onnelliseksi, mutta samalla tuntui minusta kuin olisin jonkun rikoksen tehnyt. Minä ajattelin, että Irene oli liian hyvä minulle.
Ulkoa kuului kavionkopsetta. "Minä jään. Kuka voi pakottaa Teoderikin tyttärentytärtä?" "Ei, sinä et saa joutua tuon tunteettoman käsiin, joka ei rakasta sinua, ei ihanuuttasi, vain oikeuttasi kruunuun. Lähde kanssani " Silloin vedettiin teltan oviverhot syrjään ja kreivi Teja astui sisään. Hänen mukanaan oli kaksi goottipoikasta juhlapuvuissa. He kantoivat harsolla peitettyä purppuratyynyä.
"Teidät karkoitetaan tästä ihanasta maasta eikä teistä jää tänne jälkeäkään." Vanhuksen viittauksesta käräjäpalvelijat heittivät taas peiton hänen päähänsä ja veivät hänet kukkulalle, jossa vahvasta tammesta oli poistettu kaikki oksat ja lehdet. Joukon katseet kääntyivät leiriin päin, sillä siltä suunnalta rupesi kuulumaan melua ja kavionkopsetta.