United States or Mayotte ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kornatus oli kotoisin Elimäen pitäjän Muhuniemen talosta ja kuului siihen talonpoikaisluokkaan, joka Husulan aatelin nimellä eli verottomilla tiloillaan. Hänen kotikontunsa oli vuosisatoja siirtynyt perintönä isältä pojalle, ja aina oli suku kulkenut kunnialla ja saanut monta ihmeellistä merkkiä Jumalan suojeluksesta.
Nytkin oli se muassa, männyn nojassa niinkuin hän itsekin. Aateliskirjaan oli Husulan poika, samoinkuin koko hänen sukunsa, kirjoitettu Pihlhjertan nimellä, mutta he itse olivat pitäneet alkuperäisen nimensä ainakin kotiseudulla. Sanottiin että Pihlhjerta-suku oli varsinaista aatelia, eikä vaan, kuten muut, talonpoikaisaatelia.
Sprengtport, joka oli asumapaikakseen saanut Tobolskin kaupungin, oli viimeisiä, jotka lähtivät, mutta joulun aikana 1722 pääsi hänkin paluumatkalle Suomeen vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa. Mutta Suomi oli autio erämaa, ja epävarmaa oli, pääsisikö täällä pelastumaan nälkäkuolemasta. Ensimmäisen tyyssijan sai majuri Husulan talossa Vehkalahdella.
Tuskaa ja tulta oli Husulan sanoissa, mutta ne eivät näyttäneet Wrangeliin koskevan, hän vaan tuijotti pitkin tietä ja riensi vastaamatta noita vastaan, jotka olivat hänet tunteneet siksi mieheksi, jota etsivät. Heidän etupäässään kulki majurinrouva Sprengtport, ja hänen pitikin puhua heidän puolestaan.
Ei sitä päivää, ettei majuri käyttänyt muutamia tuntia lastensa opetukseen, ja kun Husulan pojat varttuivat, otti majuri ne joukkoon, korvataksensa siten hänelle osoitettua vieraanvaraisuutta. Kun vihdoin ajat Ruotsissa kävivät valoisemmiksi, nimitettiin Sprengtport luutnantiksi Uudenmaan rakunoihin majurin arvonimellä.
Nyt istui vanhus sammaltuneella kivellä korkeiden, humisevien honkain varjossa, ja kahdella likeisellä kivellä istuivat hänen pitäjäläisensä Kolmhalko ja Hohti, molemmat yli 50 vuoden ikäisiä, joiden isien kanssa Kornatus oli ollut ystävä. Hekin kuuluivat Husulan aateliin, mutta he olivat nyt siirretyt hämäläisiin.
Heidän vaakunassansa oli kuvattuna nuolen lävistämä sydän ja teräshansikas, ja oli se siis toisenlainen kuin muiden ounaansarvi. Perintötarinoita isien urostöistä virtasi ukkojen suusta, mutta vaikka niitä mielihyvällä kerrottiin, niin vielä suuremmalla mielihyvällä Husulan nuorukainen niitä kuunteli.
Heidän edessään seisova nuorukainen oli Vehkalahdelta ja Husulan talon nuorin poika. Vaaleansininen puku, valkoinen kauluri ja valkoinen töyhtö ilmaisivat, että hän kuului Karjalan rakuunoihin. Vaikka olikin nuori, tunnettiin hänet innokkaaksi laulunharrastajaksi. Isä oli nuorena kuollut, ja äiti koetti saada lapsellensa jotakin opetusta.
Mitä Maria siihen voi että hän tuli? Eikä hän kaiketi siihenkään voi mitään, ettei hän nyt voi unhottaa häntä? Husulan katse laajeni, ja tuimia sanoja pyrki hänen huulilleen, mutta hän hillitsi itsensä ja kysyi ystävällisesti: Miksi olet aina niin kummallinen? Nyt ajattelet pahaa Mariasta ja niin olet jo aikoja sitten tehnyt. En vielä, mutta joskus välähtää minussa, että ehkä ja silloin