United States or Niger ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja mister Hartley hän riemuiten kuulee oman sydämensä hän laulavan luulee miten tänä yönä viulut soi, miten unet ja muistot kukkuroi: hän on ehtinyt määrään elämän, hän on taideniekka, mestari, hän! Taas johtajanpuikkonsa nostaissaan hän keksiikin Kuoleman rinnallaan. Sen on silmissä hymyä hyytävää. Sydän Hartleyn sytkähtää.
On kaikunut käsky kapteenin: »Alas naiset ja lapset venheihin!» Joka gentleman, joka Brittein mies hän tehtävänsä ties. Hätämerkkien keskellä, ryskeen ja pauhun ja lasten itkun ja naisten kauhun myös mister Hartley hiljalleen käy soittolavalle miehineen. Ken on soittajaks luotu, hän soittakoon, vaikk' allaan syvyydet auetkoon! Niin tähtiä täynnä on Atlantin yö.
Mut ei pyydä hän henkeään kerjätä, ostaa, hän Kuoleman valtikan tempaa, nostaa: tänä yönä hän, Hartley, johdattaa! Soi kielistä »Lähemmäs Jumalaa...» Niin odotuksen-tyyni on yö. Yli laivan aallot yhteen lyö. Niin seuras ilta päivää Tshusiman. Ja verta juonut meri tyynnytteli jo aaltojansa eessä voittajan. Hän laivasillalla vaan viipyeli ja tuskin mikään kasvoillansa eli.
Ens tahdit mister Hartley lyö, ja kuin nyyhkien kielistä viulujen käy saatot sävelten. Ikimennehet päivät ken mielehen johti? Ne astuvat unhosta tähtiä kohti, ne hiipii, ne marssii, ne karkeloi. Koko elämän kuoro yössä soi. Ja mister Hartley ihmeissään hän katsoo, kuuntelee miehiään. Niin aavistuksia täynnä on yö. Yhä mister Hartley tahtia lyö. Ilon, ikävän vuodet taistoineen hän elää uudelleen.