United States or Bahamas ? Vote for the TOP Country of the Week !


Meno- tai paluumatkalla käyt Hammarbyssä ja neuvottelet eno Linnén kanssa meidän asioistamme. Ja sinä jäät yksin, Eriikka? Minä hoidan sill'aikaa lapsia ja Surutonta, istutan kaalia ja panen rahoja säästöön. Mieheni väittää minun syntyneen raha-asioita hoitamaan. Sinä olet syntynyt valtaistuinta varten! huudahti Eerikki ihastuneena.

Nuorukainen meni, sekä hurmautuneena siitä kiitoksesta, jonka oli saanut mieheltä, jota hän ihaili ja kunnioitti enemmän kuin ketään muuta tässä maailmassa, mutta myöskin hämillään siitä hymyilystä, jonka oli huomannut muukalaisten huulilla, ja siitä pilanteosta, jonka esineenä hän oli ollut ehkä hän myöskin oli hiukan mustasukkainen siitä huomaavaisuudesta, jota ranskalainen ja hollantilainen osoittivat Eriikka Lindelialle, sitten kun he olivat kuulleet puhuttavan tytön kasviopillisesta älystä ja huomanneet, että hän osasi latinaakin.

Magnassa sen sijaan heräsi apean tunne, huomatessaan miten välinpitämättömiä täällä oltiin sapatin viettoon. Hän seisoi hetkisen kahden vaiheella kumpaanko jumalanpalvelukseen menisi, silloin sanoi rouva hiukan hämillään: Eriikka saa mennä kahdentoista kirkkoon, kenties tahdot sinä mennä hänen mukaansa, hän voi opastaa sinua.

Arkkiaatteri, joka sill'aikaa oli uudelleen innostunut Kanadasta saamiaan kasveja tutkimaan, ei huomannut, että hänen oppilaansa tätä kirjettä lukiessaan kävi yhä murheellisemmaksi, kunnes pari isoa vesikarpaloa valahti alas Eerikin poskille. Oli siinä kuitenkin muuan, joka kaiken huomasi, ja se oli Eriikka Lindelia.

Suruttoman asukkailla oli siis monta syytä pitää vierastaan hyvällä tuulella, ja hänen edessään kursailtiin kaikella mahdollisella tavalla. Eriikka oli paremmalla menestyksellä kuin ennen Hammarbyssä käyttänyt hyväkseen kaikkia talon varoja. Cecilia oli ottanut patruunan kaikki kapineet lammasnahkaturkinkin erityiseen huostaansa.

Niin uskon minäkin, sanoi mies, enkä joutuisikaan epätoivoon, kun kanssani olet sinä, joka olet syntynyt raha-asiain ministeriksi. Mutta velkapa ei minua nyt huoletakaan enin. Vai niin? Siis Paul! virkkoi Eriikka, joka aina käsitti asiat nopeasti ja selvästi. Hänet on erotettu yliopistosta! vastasi Eerikki. Mitä sanot? Pelaamisenko tähden?

Minulla on sinulle jotakin sanomista, lausui Eriikka Paulille, laittaessaan matkalaukkuja kuntoon, pannen niihin sukkia ja paitoja, käärien kokoon nenäliinoja, tarkastaen vaateluetteloa, antaen piioille porkkanapenkereiden perkaamista koskevia määräyksiä ja saaden muutamilla mahtavilla voileivillä lapset vaikenemaan.

Mutta nyt hän on perinyt äidiltään erinomaisen terävän pään ja myrskyisen, uhmailevan sydämen. Hänestä tulee joko ensi luokan nero tai roisto, ei milloinkaan tavallista ihmistä, ja sitä olisi meidän pitänyt ajatella, meidän jotka tunnemme hänet. Te, hyvät herrat, olette aina niin viisaita jäljestäpäin, vastasi Eriikka, hymyillen kesken kaikkea suruansa.

Hänen oma illallisensa oli yksinkertainen ja kevyt: vieraat olisivat pitäneet kunnianaan tyytyä samanlaiseen. Mutta Eriikka Lindelia ei siihen tyytynyt. Hän oli nyt ensi kerran eläessään saanut tähdelliseksi toimekseen enonsa talouden hoidon ja hän päätti nyt esittää jotakin arvokasta, suurenmoista ja loistavaa.

Minä kirjoitan enolle Hammarbyhyn; hän lainaa meille niin paljon kuin voipi, sitten me myymme morsiushameeni, jota en enää tarvitse, ja kultaketjut, jotka olen äidiltä perinyt, ja sitten teemme työtä ja säästämme, Eerikki. Saatpa nähdä, että kaikki vielä käy hyvin! Eerikki suuteli reipasta vaimoaan, ja kyynelet herahtivat hänen silmiinsä. Tuo on sinun tapaistasi, Eriikka! sanoi hän.