United States or Romania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuului niinkuin ääni olisi vavissut samassa, ja hänellä oli kyyneleitä silmissään. Vaan muuta hän ei sanonutkaan paluumatkalla Björnstad'in taloon. Arne seisoi ovessa odottamassa, oli valmistanut illallista ja tuonut suuren ruukullisen olutta. Per'illä ei ollut aikaa mennä sisään, hänen täytyi kohta lähteä kotia pappilaan, muuten eivät tietäneet mihin hän oli joutunut.
Smith antoi heidän jutella, hän seisoi hattu päässä ja onki kädessä keskellä virtaa onkimassa. Välistä lähti hän sukkelammin kuin vuohi kiipeemään ylös jyrkimmille kallioille ja korkeimmille lumi-vuorille, jossa ihmisjalka ei ennen ollut käynyt. Välistä ihmiset olivat tavanneet häntä muuallakin, nimittäin Björnstad'in vuorimajassa Bergit'in luona.
Tuuli leikki sadepisarain kanssa, jotka riippuivat pitkinä helmivöinä alas kuusten havuista, loistaen päivän paisteessa. Oli niin viileätä ja raitista missä vaan kävi, kedolla, metsässä tai vuorella. Ja kun oli niin korkealle päässyt, että oli Björnstad'in karjakkomajalle saapunut, niin olo vasta oikein keveältä tuntui.
Tie kävi juuri Björnstad'in läävän ohitse. Lukkari oli vähän hämillänsä vielä, hän kävi ja tuumaeli mitä hän sanoisi papille kun tulisi veneestä kysymys. Hän katsoi maahan, sillä valehteleminen on raskas; mutta kun tuli läävän kohdalle, kompastui hän johonkin ja siinä seisoi vene keskellä tietä, täynnä rapakkoa, kokka ja perä-käyrä katkaistuna.
Per hyräili laulua itsekseen, katseli silloin tällöin lahden toiselle puolelle, jossa Arne Björnstad'in talo oli, hymyili itsekseen, lakaisi ja hyräili taas, Mieleensä muistui mitä hän ja Bergit eilen illalla olivat lukkarista puhuneet.
Ja Nils kävi siellä kerran, ja toisen ja kolmannenkin, mutta aina niin hiljaisuudessa, ett'ei kukaan saisi siitä tietoa. Eräänä kauniina kesäpäivänä seisoi Mr. Smith Björnstad'in ovessa ja odotti Arnea. Hän oli täydessä asussa tänään, ja olipa myös raitainen kaulaliina kaulassa ja kaikkein paksuimmat kengät jaloissa.
Ja kirkko-veneitä rupesi tulemaan toinen toisen perästä, ja kellot soimaan, mutta siinä seisoi lukkari Björnstad'in rannalla lapioon nojautuneena, ja itki. Hän katseli venettä, nyt se viimeinkin oli puhdas, mutta hän ei uskaltanut sysätä sitä veteen ennenkuin kaikki kirkkoveneet olivat tulleet, ett'ei kukaan näkisi missä työssä hän oli ollut sunnuntaiaamuna.
Hän sai sitten nokauksen ja jotain purraksensa, ja alkoi sitten: "Mulla on hää-tervehdys teille eräältä morsiusparilta nimittäin pappilan Per'iltä ja Björnstad'in Bergit'iltä jos teette hyvin ja seuraatte heitä kirkkoon heidän kunniapäivänänsä sekä kotia jälleen, niin saatte sekä ruokaa että juomaa ja hauskuutta muiden hyvien ystävien kanssa, niin paljon kuin kyökki ja kellari jaksaa.
"Mitä vielä?" sanoi Arne katsellen Per'in olkapään yli, "mutta minä luulen että hän tulee tännekin". Nils Torgersen seisoi tiellä, puri sormiansa ja katsoa törrötti Björnstad'in ikkunoita. Mutta yht'äkkiä astui hän askeleen eteenpäin ja kävi suoraan taloa kohti. Heti sen jälkeen koputettiin ovea. "Tule sisään!" ja sisään astui Nils Torgersen kumartaen ja raapien jaloillaan. "Hyvää päivää!
Pitkän, hyvän köyden, jonka Per oli mukaansa ottanut, sitoi hän ympärillensä, että kiipeeminen olisi hänelle helpompi. Vuorenloukko ei ollut kuin neljännespeninkulman päässä Björnstad'in talosta.