United States or Uzbekistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä menetin Lauri Toivion liikkeiden vararikoissa koko omaisuuteni. Niin, niin, huokasi ukko osan-otolla. Ja siihen lisäksi perhe-ikävyydet! Antti säpsähti. Tiesikö tuo lemmon ukko todella jo senkin, mitä ei vielä tiedetty edes hänen omassa pankissaan. Kuinka kamreeri sanoi? hän kysyi, saadakseen hetken aikaa hengittää. Tarkoitan avio-eroa, lausui ukko suoraan.
Mutta minä en suostu mihinkään, mitä te ehdotatte. Te ette suostu? En. Ellei vaimoni tahdo avio-eroa sen jälkeen mitä on tapahtunut, hän voi olla tahtomatta. Mutta minä en missään tapauksessa anna sellaisten asiain sitoa itseäni. Miettikää, mitä teette! Tämä hetki on ratkaiseva. Tiedän sen.
Jos vaimonsa saisi tiedon siitä, että Kenelm oli hylännyt sen perhe-arvon, jonka hänen nimensä käsitti, niin ei mikään aviollinen valta, ilman sellaisia vallan väärinkäytöksiä, jotka antaisivat vaimolle oikeuden syyttää miestänsä rääkkäyksestä ja sen nojalla pyytää avio-eroa, voisi pidättää Lady Chillinglyä kutsumasta kokoon kaikki ratsurengit ja lähettämästä niitä joka haaralle ankaralla käskyllä tuoda karkuri takaisin kotia kuolleena tahi elävänä muureille pantaisiin ilmoituksia "kotoseudulta karanneesta" j.n.e. kaupungista kaupunkiin lähetettäisiin sähkösanoman kautta poliisille salaisia ohjeita panettelu tulisi koko elinajan kiusaamaan Kenelm Chillinglyä, viittaamalla rikoksellisista taipumuksista ja hulluista erhetyksistä häntä aina osoiteltaisiin "karanneena henkilönä". Ja paeta ja tulla takaisin jälleen, sen sijaan kuin tulla murhatuksi, se on pahinta mitä ihminen voi tehdä; kaikki sanomalehdet pilkkaavat sellaista henkilöä; yleisen säädyllisyyden nimessä vaaditaan tarkka tili siitä, mitä hän on toimittanut sillä aikaa kun hän oli näkymättömissä, eikä mitään vastausta saada henki on pelastettu, mutta ulkonainen arvo kadotettu.
Tuli jo joku vaatimaton sanomalehtimieskin yhtä vaatimattomine painokanne-juttuineen, joku punasteleva, avio-eroa pyytelevä nuori rouva ja heti hänen jälkeensä joku raivostunut, oikeudessaan loukattu talonomistaja. Varsinaiset suuret kundit, yhtiöiden johtajat ja muut, odotuttivat vielä itseään.
Vähinkin syy, vaikk'ei muuta kuin kysyisi, löytyykö mitään, jota hän suvaitsisi päivällisiksi, saattaa hänet sanomaan, että hän tahtoo avio-eroa. Viime iltana, kun lapset pyysivät häneltä kahta pennyä sitruna-karamelleihin eräänlaisia tämän paikkakunnan makiaisia näytti hän ostroni-veistä kaksoisille!" "Minä rukoilen teitä, Mr.