United States or Madagascar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän istahti pöydän alipäähän vastapäätä Dorotheaa, ja risti silmiään ikään kuin vahvistaen itseänsä aamiaisateriaan. Kun ei hän kuitenkaan sitten ottanut mitään ruokaa, tarjosi hänelle Katri vatia, missä oli muutamia noista hänen kakuistaan, joita kaikki olivat niin mielellään syöneet.
»Aivan niin te sanoitte, Allan», vastasi vanha vuorelainen, »ja tuostapa neljäs mies par'aikaa jo tuleekin tallista kilisten, kalisten, sillä hän on niinkuin krapu varustettu kuorella, rautaa rinnassa ja selkärangassa, kintuissa ja kontissa. Ja pitääkö hänet asettaa istumaan Menteithin viereen vai noiden muiden kunnon miesten seuraan pöydän alipäähän?»
Vanha Dorothea kävi myös istumaan pöydän alipäähän sen ajan patriarkallisen tavan mukaan. Molemmat miehet olivat kiintyneet keskinäisiin puheisinsa, ja Katrilla oli täysi työ heidän passailemisestaan sekä omista ajatuksistaan; täten sattui että vanha akka ensiksi huomasi Conachar pojan poissa-olon.
Niin esim. oli hän kerran Ruotsissa kutsuttu päiwällisille, ja turhamielinen emäntä wiittasi useampia nuoria, mutta korkeasukuisia wieraita kunniasijoille; Myhrberg'in olisi tullut melkein pöydän alipäähän istahtaa. Hän jäi seisomaan ja kun pyydettiin istumaan, wastasi hän: "Minulle ei ole mitään sijaa jäänyt." Wanhoillakin päiwillään oli hän mitä hauskimpia seurakumppaleita.
Pöytään istuttiin nyt sillä tavoin, että molemmat rouvat asettuivat sen ylipäähän, vanha herra alipäähän, hänen viereensä kummallekin puolelle molemmat tytöt, Sándor ja Károly toisiansa vastapäätä, siten että Sándor tuli Károly'in sisaren rinnalle ja Károly Linkan viereen. Runoilija istui rouva Tállyai'n ja Menyhért herra puolisonsa viereen.
Mistä kautta he kulkevat? Juuri meidän alitsemme. Huomaavatko he meidät? Ei, ell'ei salamoi. He tölmäävät tikkaiden alipäähän. Onneksi ovat ne liian lyhyet. Jumalani, tuossa ovat vartijat. Vaiti! Molemmat riippuivat ilmassa, liikkumatta ja hengittämättä, kaksikymmentä jalkaa maasta, sotilaat kulkivat heidän alitsensa nauraen ja puhellen. Tämä oli hirveä hetki pakolaisille.
»Niin totta kuin olen kunnian mies», nurisi närkästyksissään Dalgetty, kun Allan, umpimielisesti ravistaen päätään, lopetti tarkastuksensa; »kyllä se poika ja minä nyt tunnemme toisemme, kun taas kerran satumme yhteen.» Sillä välin Allan astui pöydän alipäähän, ja tarkastettuaan samaten Andersoniakin ynnä toista palvelijaa lampun valossa, seisoi hän hetken aikaa ikäänkuin syvissä mietteissä.
Se on sisultaan aivan toinen kuin taannoinen, vie siimaa melkein suvannon alipäähän, ampuu sieltä ylös ja höllyttää siimaa niin, että hetken aikaan en tiedä, onko se vielä kiinni vai onko jo päässyt, kunnes sen taas tunnen. Se hyppii ja hyökkäilee, mutta hengästyy ja tulee lopulta kiltisti koukun ulottuville.