United States or Caribbean Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !
"No niin, näkemään, miten te heittäydytte parrattoman pojan syliin ja teette tyhmyyksiä, joita tuskin pahatapainen koulutyttökään voisi tehdä." "Ravn," sanoi rouva nousten seisomaan. "Te sanoitte rakastavanne minua. Minä uskon sananne ja kärsin teiltä puhetapaa, jota en koskaan kärsisi keltään muulta, enkä myöskään alentuisi kellekään muulle vastaamaan.
Minä tunnen sen siitä, että kaikkein pienimmässäkin kysyn itseltäni: onko oikein niin? Enhän aina saa selvää vastausta, mutta minä teen niinkuin luulisin Jumalan vastaavan, jos hän alentuisi luokseni. No niin, sehän on omatunto se vanha. Mutta kun se ennen oli kuin syyttäjä, on se nyt kuin ystävä, ankara tosin, mutta ystävä kuitenkin. Se ei masenna eikä murjo, vaan se auttaa ja ohjaa.
Jos jossakin varakkaassa talossa maalla sattuisi pistämään Biddyn päähän jonakuna kauniina aamuna lähteä palveluksestaan pois, niin on koko talous epäjärjestyksessä; ei huonetta saada siivotuksi, ei ruokaa valmistetuksi. Sillä talon koreileva rouva on aivan kykenemätön ja aivan tottumaton tuommoisiin askareihin. Ja joskin hän taitaisi, ei hän alentuisi niitä toimittamaan.
On mahdotonta, että sielu kaikkine rikkauksineen, kaikkine puhekauneuksineen ja tuhatkäänteisine kielineen alentuisi toistamaan itseään, mutta jos voit kuulla mitä nämä esi-isät sanovat, osaat varmaan vastata heille samassa äänilajissa, sillä korva ja kieli ovat kaksi saman luonnon elintä.
Mutta pidin mahdottomana ja vielä enemmän naurettavana, että Jumala, jos Hän nyt kerran suvaitsi olla olemassa, alentuisi jonkun niin turhan ja vähäpätöisen asian kuin oman mielentilani kautta minulle ilmestymään. Tuo toinen puoli lausetta ei sensijaan ollut pelkkä sananparsi.
"Miksi mamma siis ei voinut rakastaa yhtäpaljon Alinaa? Kun mamma kuitenkin tietää, että kaikki olisi toisin, jos hän rakastaisi Alinaa yhtäpaljon, niin miksi hän ei rakasta? Mamma luulee, että hän alentuisi, jos Alinankin edessä olisi yhtä nöyrä kuin oli äsken Johanneksen, mutta Henrikin silmissä hän ei ollenkaan alentuisi, vaan päinvastoin olisi juuri silloin se oikea mamma.
Paljas aineellinen menestys, valloitus, voitonriemu, vaikka kohta suuret seurauksiltansa, eivät hänen mielestänsä olleet jumalan korkein toimi. Näin alentuisi tuo ylevä ajatus äärettömästä järjestä. Näin tehtäisiin Jerusalemista vaan toinen Roma. Ja kuinka hänen, Athenalaisen, mielestä tämmöisessä hankkeessa olisi mitään jumalallista? "Katso tuossa", lausui Isaak, "tulevaisuuden kuvaus.