Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Vähän luoteeseen päin Savonlinnasta, nykyisessä Säämingin pitäjässä, asui tämän kertomuksen tapahtuma-aikana vanha seppä nimeltä Jaakko Nevalainen. Hän oli nyt seitsemänkymmenen vuoden ikäinen. Miehuutensa päivinä oli hän ollut sotamiehenä ja sittemmin hoitanut jotakuta pikku virkaa Savonlinnassa . Niitä aikoja hän aina ylpeydellä muisteli. Nyt oli hän häätynyt maaseudulle.
Sitten hän meni toisen uskonsisaren luo ja sanoi: Agnes, seuraatko sinäkin minua? Seuraan, vastasi Agnes iloisella ylpeydellä siitä, että Friida häntä pyysi. Kaikki arvasivat, että Friida valmisti jotakin huomiseksi ja he katsoivat toisiinsa ja hymyilivät, iloisesti uteliaina. Mutta ne kolme jättivät heti kokoussalin.
Hannu otti muutaman tynnyrin kummastakin uurteesta kiinni ja nosti tynnyrin helposti päänsä päälle ja taas takaisin paikalleen, ryvettämättä itseään. Tapani ja Sofia katselivat ylpeydellä poikaansa. "Nyt painimaan", virkkoi Hannu. "Se on viimeinen koetus. Toivonpa siinäkin puoleni pitäväni". Hän katseli ympärilleen, etsiskellen vastustajaa. Juho astui esiin. Nuoret miehet ottelivat lujasti.
Oikeusneuvos nautti aina siellä käydessään jonkinlaisella oikeutetulla ylpeydellä siitä, että noiden nuorten menestys paikkakunnalla oli silminnähtävästi yhä vain kasvamaan päin. »Hän on totisesti sangen lahjakas, ansaitsee varmaankin enemmän kuin valtioneuvos»... Oli muutamia korkeampi-arvoisia henkilöitä, joita oikeusneuvos kunnioitti tällaisella tuttavallisella lausunnolla.
»On kyllä tavallaan», vastasi Ahto. »Minusta on hauska kuulla hänen puhettaan. Hän on ikäänkuin muinaiskalu, niin vanhanaikuinen. Tuo entisajan sukuylpeys tulee hänessä aina esiin. Eikä se ketään haittaa tähän aikaan. Semmoisella ylpeydellä ei ole enää muuta voimaa, kuin että saa nauruhermot liikkeelle ja osottaa meille, kuinka narrimaisia ihmiset ennen olivat.»
Päivän Sana
Muut Etsivät