Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Hän istui lepotuolissaan ja luki sanomalehteä, mutta Lovisan nähtyään pani hän heti pois lehden, ojensi kätensä vaimoansa kohti ja kysyi surumielisesti hymyillen, missä hän oli viipynyt niin kauan? Pitkät, yksinäiset tunnit, jotka hän oli viettänyt huoneessaan, saivat hänet kaipaamaan Lovisaa ja tuo kaipaus lievensi hetkeksi hänen surunsa ankaruutta.
Ainoastaan niin olemma kokonaan toinen toisemme omat, juuri kuin olisimme yksinäiset mailmassa. Viimeksi ei meidän pidä koskaan suuttua toisellemme, eikä leikilläkään sanoa toisellemme pahaa sanaa; sillä leikki usein muuttuu todeksi, ja mitä välistä tehdään se pian kyllä muuttuu tavaksi.» Niin Toivonen puhui. Ja molemmat tekivät keskenänsä lupaukset Jumalan edessä.
Vaikka hyvähän tuo oli että pysyitte luona, ettekä heittäneet minua yksin. Siitä teitä kiitän. MATLENA. Entäs nyt, Topra? TOPRA-HEIKKI. Niin nytkö? Nyt ollaan työstä pois. Paria viikkoa ennen tai jälkeen, sama se. MATLENA. Mutta mikä teille tulee eteen, kun ei ole työtä, eikä ruokaa? MIKKO. Siinäpä se on. Kyllähän me yksinäiset aina jonkun neuvon keksimme, vaan joukollisten on hankalampi.
Ei, on tullut tuomionsa, lyönyt hetki, juossut hiekka, noussut kuolon kuuramiekka. On nyt hetki suurin hällä: ostettava elämällä kutsumuksen kultamuru, itselönsä ikisuru. Sydän kiertyy synkän miehen. Rauta iskee rautatiehen, liehuu liina, katoo juna; sammui pilven viime puna. Nyt on tehty murhatyöni, nyt on yksinäiset yöni, nyt voin itkeä ma ilmi, mitä kestin kuivin silmin.
Oli satanut lunta muutamia tunteja ennen ja lumi makasi, ei paksulta, mutta kovaksi jäätyneenä maassa. Merellä ulkopuolella akkunaani kävi viukka pohja-tuuli. Minä olin ajatellut, kuinka se kiiti noitten vuoristen lumi-kenttien ylitse Schweitzissä, joihin ei mikään inhimillinen jalka silloin päässyt; ja olin miettinyt, kumpi oli kolkompi, nuot yksinäiset seudut vai autio valtameri.
Ja sinä, vanha mökki, jäät nyt autioksi, mutta istuessani tuolla alhaalla lämpöisessä tuvassa, rakkaan mieheni rinnalla, muistelen kuinka täällä ylhäällä sinun kattosi suojassa itkien ja vilusta täristen olen viettänyt yksinäiset yöni, ja elinaikani tahdon pysyä kiitollisena ja nöyränä! Hän kääntyi ja laski kätensä Joosepin käsivarrelle.
Päivän Sana
Muut Etsivät