Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Eikö lukemattomat sydämet nyt laula tätä Ylösnousemisen virttä, joille monelle minun käteni toivat sen sanoman? Eikö yksinäisessä pappilassa, metsässä ja talonpoikaistalossa sydämiä ole rakkauden kautta vapautettu synnin kahleista kylissä ja kaupungeissa, vuorilla ja lakeoilla! Ja eikö Wittenbergissä, onnellisissa kodoissa ja luostareissa, rakkaat ystäväni myöskin veisaa sitä? Syyskuulla.
Minun arvellakseni se merkitsee, että rakkaus on oma palkintonsa; ja että se on meidän kovin rangaistuksemme, jos suretamme Häntä, jota me rakastamme ja joka on niin meitä rakastanut. Ja tämä näyttää minusta aivan todenmukaiselta. Elsan kertomus Wittenbergissä, Kesäkuulla 1512. Evamme näyttää olevan onnellinen luostarissa. Hän on tehnyt lupauksensa ja on nyt oikein sisar Ave.
Lapset", hän päätti, "sanokaat minulle, koska T:ri Luther ensikerran saarnaa; minä tahdon kuunnella häntä, ennenkuin kuolen, että saan kertoa kun tapaan hänet, ettei vanha totuus ole kuollut. Minä luulen, että se tuottaa hänelle uuden ilon, vaikkapa Jumalan valtaistuimen edessä." Wittenbergissä, Elokuulla. Kristofer on palannut Jüterbock'ista.
Franciscin syntymäpaikalla. Ja yhä vielä vaan tätä kokoelmaa kartutetaan. Täällä näytettiin minulle kirja, joka on painettu Wittenbergissä vuosi tai kaksi takaperin, nimeltä: "Pyhien Relikien Selitys" ja varustettu sadalla yhdeksällätoista puupiirroksella.
Useissa perheissä Wittenbergissä luetaan joka päivä tätä kirjaa, sillä niistä, jotka kerta pystyvät lukemaan, on harva, joka ei jaksa ostaa yhtä kappalta, koska hinta on vaan puolitoista florinia. Uusia virsiä alkaa myöskin syntyä meidän joukossamme. Me emme elä enää vanhojen laulujen kaikulla.
Mutta nyt antaa Jumala hänet takaisin minulle, rikastettuna kaikkien noitten vuosien kokemuksella, ei sinä lapsuuden Evana, jona viimein näin hänet, vaan täydelliseksi naiseksi kypsyneenä; ei ainoastaan, että hän kuvastelisi minun ajatuksiani, vaan yhdistäisi elämänsä kyllyyden minun elämääni. Evan kertomus. Wittenbergissä, Tammikuulla 1523.
Ja täti Agnes sanoo, ettemme me, Heinz ja minä, ollenkaan käsitä, mikä siunaus se on meille. Tosin emme siihen aikaan, kuin opimme sitä, pitäneet sitä minäkään siunauksena. Mutta minä rupean ymmärtämään asiaa nyt, erittäinkin siitä asti, kuin olen ollut Wittenbergissä täti Elsan luona ja hän on jutellut minulle kaikista lapsuutensa ja ensi nuoruutensa epäilyksistä.
Minulla on parempi vartia, kuin sinä ja kaikki enkelit. Se on Hän, joka makasi seimessä ja armasteltiin neidon rinnalla; mutta joka myöskin nyt istuu Jumalan Kaikkivaltiaan Isän oikealla kädellä. Ole siis levollinen." Ja taas: "Pyhälle, levottomalle rouvalle Katarina Lutherin'alle, Zulsdorf'in Tohtorinnalle Wittenbergissä, armolliselle, rakkaalle vaimolleni, armoa ja rauhaa Kristuksessa."
Se unteliaisuus ja hiljaisuus, joka aina havaitaan Wittenbergissä, kun hän on poissa, on epäilemättä suurennut tämän talvisen ilman ja niitten sadetten ja myrskyjen kautta, jotka ovat paisuttaneet kaikki joet tulvilleen.
Wittenbergissä, 1545. Näyttää siltä, kuin T:ri Luther olisi yhtä tarpeellinen meille nyt, kuin siihen aikaan, jolloin hän antoi ensimäisen kehoituksen parempiin pyrintöihin sillä, että hän ripusti thesinsä Wittenbergin oviin, taikka kansan silmät kaikki kääntyivät häneen Wormsissa.
Päivän Sana
Muut Etsivät