Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
"Mikäs nyt on?" kysyi herra Wilding. "Tarkoitatteko olleenne Löytölastenhuoneessa?" "Varmaan; ja sitä en häpeä tunnustaa." "Sillä nimellä, jota nyt kannatte?" "Nimellä Walter Wilding." "Ja rouvasnainen?" Rouva Goldstraw herkesi äkisti ja katseli nähtävällä levottomuudella kuvaa. "Tarkoitatte äitiäni" keskeytti Wilding.
Ottakaa esimerkiksi joku, jota tunnette ja pidätte rakkaana, ottakaa kuka tahansa." "Se on pian tehty, rehellinen ystäväni," sanoi Wilding, "otanpa teidän." "Sitä en tahtonut enkä odottanut," vastasi Vendale nauraen; "vaan olkoon menneeksi, ottakaa minä. Ajatelkaapa hetken.
"Mitäs on tapahtunut, Wilding? kysyi hän hätäisellä äänellä, mutta vaikeni samassa katsoen ympärillensä etsiäksensä jotaan näkyvää syytä hänen kauhistuneesen mielialaansa. "Hyvä Yrjö Vendale" vastasi viininkauppias surullisella katsannolla, ojentaen kättänsä enemmin niinkuin apua tarvitseva kuin joka tervetulemisiansa sanoo "hyvä Yrjö Vendale, asia on se, etten minä koskaan enää pääse minuksi.
"Jos en nyt" jatkoi Wilding, pistäen nenäliinan lakkariin, ja pyhkien silmiä kädellä "voikkaan enää näyttää kuinka korkiasti kunnioitin ja rakastin kallista äitiäni, johon sydämmeni tunsi itsensä vedetyksi niin selittämättömällä lailla, silloin kuin hän ensikerran vieraana puhutteli minua, istuessani pyhäpäivällispöydässä, niin voin kuitenkin näyttää, etten häpee oltuani löytölapsi, ja että minä, joka en itse ole tietänyt kuka isäni oli, tahdon olla sitä kaikille alamaisilleni.
Onko se seikka, että hyväksymisellä katsotte kasvojani, kuinka erilaiselta nämät välistä voivatkin näkyä, onko se varsinaisesti perustettu katsantooni, vaiti ollessani?" "Niinpä luulen," sanoi Wilding, "Niin luulen minäkin.
"Toivoisin vaan, että minun pääni olis yhtä selvä kuin teidän, herra Bintrey." "Havaatteko mitään huminaa korvissanne?" sanoi asianajaja huolellisella silmäyksellä, "niin heittäkää se puheemme, näetten, vastaseksi." "Ei, kiitoksia! Ei tarvitse!" sanoi Wilding. "Mitä aioin sanoa oli." "
"Minä menen ympäri pöytiä " sanoo vartiatar nähtävästi ilman rouvaa puhuttelematta. "Seuratkaa minua silmillänne. Se poika, jonka tykönä seison ja jota puhuttelen, ei ole se, jota kysytte, vaan se, jota kosken, se on Walter Wilding.
"Se tekee minulle pahaa kuulla, Janne. Olin muuten miettinyt, että tahtoisitte ottaa osaa laulu-yrityksiimme tässä huoneessa." "Minäkö? Ei, ei, nuori herra Wilding, ette tarvitse peljätä minun tulevan sekoittamaan varislaulun sievyyttä, niinkuin sananlasku sanoo.
"Ja ettette koskaan väärinkäytä niitä, jos minä sanon ne teille." "Ei koskaan! Ei loskaan." "Walter Wilding." Rouva painaa kasvonsa lastenhoitajan rintaan, vetää häntä syliinsä, lukee siunauksen ja sanoo: "Suudelkaa häntä minun puolestani" ja on samassa kadonnut. Vuosiluku on 1847, päivä on ensimmäinen pyhä lokakuussa. Pyhän Paavalinkirkon suuri kello on puolivälissä 2.
Sallikaa meidän myös käyttää tätä tilaisuutta erittäin esitelläksemme teidän suosioonne herraa Jules Obenreizer'iä' Se on mahdoton!" Wilding katsoi ylös äkkinäisellä pelästyksellä ja sanoi: "Mikä on?" "Mahdoton nimi" vastasi kumppalinsa huolettomasti. "Obenreizer! Kah! missä minun on olleet ajatukseni? Nyt muistan; kun hän matkusteli veljen tyttärensä kanssa." "Veljen?"
Päivän Sana
Muut Etsivät