Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 21. toukokuuta 2025


»Napoleon nimeldänsä, joll' on ollut onni, woitto werisinä weljeksinäniin että hän voitetuista kansoista muodostetuilla sotalaumoilla ryntäsi Wenäjälle aina »Muskowaan» saakka, mutta »eipä tainnut miehen mieli olla täällä tytywäinen sadan woiton saallisihin: miehen tahdon tarkoitusta, onnen, woiton wietellessä, awaruuskin ahdistaapi

Tämä asia tuli Ernestille niin wakautuneeksi, että hän wihdoin päätti kirjoittaa Luisallensa Krimiin ja puhella sille ajatuksensa ja kaikki huolensa. Mutta ennenkun hän sai tämän päätöksensä täytetyksi, eräsnä aamuna silloin oli taas kesä, hän sai toiwotun sanoman, päästä matkaan. Hän oli eräiden muiden wankien kanssa waihdettu franskalaisia wankeja wastaan ja nyt päätetty kyyditä Wenäjälle.

Marras-kuussa 16 päivänä 1845 läksin Kajaanista kosken työssä olleiden Kuhmolaisien seurassa matkaan Wenäjälle päin. Raviasti astuen tulin heidän seurassansa Kiekin kylään asti, joka on viimeinen kylä Kuhmoniemen kappelia Wenäjän rajaa vasten. Siitä tahdoin lähteä yksin edelleni.

Eräitä kuukausia sen perästä sota Wenäjän ja Länsiwaltain wälillä oli loppunut. Uusi rauhallinen aika oli tullut Wenäjälle ja sen kanssa uusi wapaampi henki oli puhaltanut Wenäjän suuren waltakunnan yli. Ensimäisessä ilossa siitä pitiwät Ernest ja Luisa häänsä Pietarissa. Miten onnellisiksi he tuliwat siitä ei tämä kertomus wirka mitään.

"Ei herra rovasti, ennen minä mennen vaikka Wenäjälle." "No ota nyt kerrankin järkesi vangiksi ja ajattele mikä häpeä mikä häpeä se olisi niin rikkaan ja arvokkaan talon tyttärelle kuin Kotila on", puhui rovasti. "En minä voi se ei minusta tunnu ollenkaan käyvän laatuun. Ei se tunnu käyvän minun verilleni", penäsi Hermanni. "Puraise vaan luontosi, niin kyllä se käy", rukoili Manda.

Päivän Sana

castellum

Muut Etsivät