United States or United Arab Emirates ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ja ettette koskaan väärinkäytä niitä, jos minä sanon ne teille." "Ei koskaan! Ei loskaan." "Walter Wilding." Rouva painaa kasvonsa lastenhoitajan rintaan, vetää häntä syliinsä, lukee siunauksen ja sanoo: "Suudelkaa häntä minun puolestani" ja on samassa kadonnut. Vuosiluku on 1847, päivä on ensimmäinen pyhä lokakuussa. Pyhän Paavalinkirkon suuri kello on puolivälissä 2.
Kauppias Forsblom, laiha veli, arveli, että olisi sopinut mainita veljesten tappelua jouluyönä; se muka on loistavin kohta koko kirjassa. Viskaalin rouva sattui istumaan juuri Yrjö tohtorin toisella puolella. Hän kysäsi: "Kukas se on kirjoittanut tuon kertomuksen, josta puhuttiin?" Yrjö herra oli hyvin ärsytetyillä hermoilla. Hän vastasi lakonillisesti: "Walter Scott."
Viimein täytyi Walter Wildingin, oltuansa ainoastaan viisi kuukautta Vendalen kanssa kauppa-kumppalina, laskeuta sairasvuoteelle ja emännöitsiänsä tuli sairashoitajaksi. "Maatessani tässä teillä ei mahda olla mitään sitä vastaan että teitä kutsun Sallyksi, rouva Goldstraw," sanoi viininkauppias parka.
Siellä pilvissä jatkettiin sydämmen ja hengen sammumattomalla janolla sitä elämää, jolle todellisuus ei mitään jalansijaa suonut, ja siellä tämä iso muhkea rouva, joka kerran oli ollut hentonen, hoikka Thinka, unohtumatonta Aas-lemmittyänsä siirtyi yhdestä sankarisatamasta toiseen Emilie Carlénista Jamesiin, Walter Scottista Bulweriin, Alexander Dumasta Eugene Sues'iin.
Tämä Walter Melville oli epäilemättä Lilyn rakastettu holhoja; epäilemättä se oli Lily, jonka hän oli morsiamekseen valinnut. Mutta siinä asiassa sai Lily itse päättää. Oli vielä katsottava oliko Kenelm erehtynyt siinä uskossa, joka oli tehnyt maailman niin kauniiksi hänen silmissään siitä kuin he viimein toisistaan erosivat.
"Päinvastoin, minä olen täällä heidän suostumuksellaan ja he ovat antaneet minulle luvan kosia teidän hoidokastanne." Mrs Cameron vaipui tuoliinsa, kiikkui sinne tänne niinkuin henkilö, jolla on kovat tuskat. "Minä pelkäsin sitä. Walter sanoi tavanneensa teitä eilen illalla; sanoi että te, niinkuin hänkin, aioitte mennä naimiseen.
Kenelm Chillinglyn nimeä mainittiin ani harvoin, tuskin ensinkään tässä talossa niinä harvoina päivinä, jotka kuluivat ennenkuin Walter Melville lähti Grasmerestä mennäksensä Rheinin rannoille, josta hän ei aikonut palata ennenkuin syksyllä, jolloin hänen ja Lilyn häät vietettäisiin.
Vasta kun te olitte lähtenyt, ainoastaan kaksi päivää sitten, sain Walter Melvilleltä kirjeen, joka minulle ilmoitti mitä en milloinkaan ennen ollut aavistanut. Tässä on kirje, lukekaa se ja sanokaa sitten hennotteko tunkea itsenne kilpailijaksi hänelle ."
"Mikäs nyt on?" kysyi herra Wilding. "Tarkoitatteko olleenne Löytölastenhuoneessa?" "Varmaan; ja sitä en häpeä tunnustaa." "Sillä nimellä, jota nyt kannatte?" "Nimellä Walter Wilding." "Ja rouvasnainen?" Rouva Goldstraw herkesi äkisti ja katseli nähtävällä levottomuudella kuvaa. "Tarkoitatte äitiäni" keskeytti Wilding.
Jumala suokoon ett'eivät suostuisi, mutta jos he sitä tekevät, mitä mitä silloin on sanominen tai tekeminen? Voi, jospa Walter Melville olisi täällä, tai jos tietäisin mihin minä kirjoittaisin hänelle!" Paluumatkalla Cromwell Lodgeen Kenelmin saavutti pastori.