Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
"Olisikohan häntä huvittanut saada tietää mitä viimein kirjoitin", ajatteli Aino itsekseen ja hänen omatuntonsa soimasi häntä. He olivat taas ääneti. "Niin minne menette nyt, neiti?" kysyi ylioppilas taas. "En itsekään tiedä emmeköhän vähän matkaa eteenpäin", vastasi Aino. "Jos tahdotte niinkuin minä, niin menemme tuonne korkealle vuorelle, mistä on erinomaisen kaunis näköala.
Kuule Benedikt, älä mene, älä laske häntä sinne ylös minä pyydän sinua. Mitä hän tahtoo sen hän tahtoo! sanoi Benedikt synkästi. Sano hänelle että vuorelle on mahdotoin päästä, niin hän kyllä jääpi tänne. Miksi valetta! Ei hän kuitenkaan mieltänsä muuta, vaikka hän jäisi tänne kuinka kauan, ja sinulla ei ole rahtuakaan toivoa, sen hän on sanonut monta kertaa.
Ei ollut epäilystäkään siitä, että nämä äänet kuuluivat suomalaismökiltä, ja hän otaksui varmaksi, että asukkaat olivat sinne tulleet viime vuonna. Poikien oli syytä jatkaa matkaansa sinnepäin, ja jos he tahtoivat, hän lähtisi heidän mukaansa. Kenties he sitten seuraisivat häntä vuorelle, jossa hän tiesi olevan karhuja ja jossa sitäpaitsi oli runsaasti kaikenlaista muuta riistaa.
Kyllä minä voin, vastasi Matti, sen olen oppinut koulussa. Nyt istahdan vuorelle ja istun tässä aamuun asti. Vuori kääntyy maanpallon mukana ympäri kulkien siten kolmetuhatta peninkulmaa kahdessakymmenessäneljässä tunnissa, ja huomenna tähän aikaan olemme vuori ja minä jälleen täällä. Suuri jättiläinen, hän pettää sinua! kuiskasi mustakeijukainen.
Läksivät he käymään taasen kohden Impivaaraa ja seisoivat pian kotonsa pihalla. Seuraten Eeron neuvoa, kiersivät he linkun ovelta pois, kiipesivät ylös vuorelle ja kätkivät itsensä tarkoin, mikä mukavaan kallion halkeemaan, mikä näreitten verhoon vuoren penkereille. Siellä he venyivät, teroittaen kiehtovan silmänsä alas kohden pirttiä, ympäri kantoista ahoa ja pitkin kolkon metsän rantaa.
Päästyämme määrätylle vuorelle, Venäläisten asentopaikkaan, menin minä heidän etuvartiainsa päällikön luokse ja ilmoitin mitä oli käsketty. Tämän jälestä lähdimme palausretkelle, takaisin omaan asentopaikkaamme.
Sillä kaikki, katot ja hirret, Paloi ammoin jo poroksi, Ja käytävät, kappelit, portaat Ovat muuttuneet raunioksi. Vaan koska kanteleineen Ja pulloine kultani Näin vuorelle valossa päivän Ma nousevan luokseni, Silloin kuolosta elo ja riemu Näät äkkiä kohosi, Ja kaikki kuin muinoin taasen Kävi juhlallisesti.
Ja syvällä on luonnon kaipuu olemuksessamme. »Mitä vesi on janolle, sitä on kallio ja multainen maa silmillemme, käsillemme ja jaloillemme», sanoo saattajamme. Sitten hän vie meidät vuorelle.
Menin eräälle korkealle vuorelle, taitoin kuusenoksia alleni sekä ylleni, ja makasin näin puolen yötä, vaikka oli niin kylmä että ruumis ja sielu vapisivat. Nousin sitten ja marssin paljain jaloin 2 peninkulmaa; kengät minun täytyi kantaa kainalossa, sillä ne olivat aivan jäätyneet, eikä minulla ollut sukkia eikä muitakaan vaatteita vaihettaviksi.
Ainoastaan nämä kaksi, Jaampa ja susi, läähättivät ja juoksivat katselijoitta ja todistajoitta, pysähtymättä tai huokaamatta, ei tavallista kilpajuoksua, vaan kilpailua elämästä ja kuolemasta. Kun susi taas pääsi maalle, rupesi se jo väsymään, kenties haava ja veren vuodatuskin olivat sen uuvuttaneet, sillä se ei enää juossut vuorelle päin, vaan läksi kulkemaan pitkin järven rantaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät