Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Laakion ala-osa olisi oikeastaan niinkuin muutkin sellaiset seudut pitänyt loppuman sisäjärveen, siksi sellainen seutu tarvitsee ikäänkuin lukkoa. Vaan sen sijaan oli se saanut osakseen vuonon, pienen ja kapean kuin käsivarsi, joka ulottui suureen vuonoon saakka ja päättyi aavaan mereen, kauas, kauemmaksi kuin seudun asukkaat kykenivät ajattelemaankaan.
Mutta se ei kestänyt kauvan; hän pyhkäsi kädellä otsaansa juuri kuin huolien rypyistä puhtaaksi, katsahti minuun, hymyili, nyökäytti päätään ja kysyi usein leikkiä laskien: "Pidätkö minusta, sen ilkimys?" Pysähdyimme vuonon rannalle, jossa useita veneitä oli vedetty maalle. "Nyt otamme venheen ja sitten soutelemme ulos avaraan maailmaan kerrassaan", Elina alkoi sanoa.
Jos Jumala olisi pitänyt ajatuksen tähän saakka ja nyt tahtoo kylvää sen ja on valinnut Hookonin kylvömieheksi? Herra kuningas, minulla on uutisia. SKULE KUNINGAS. Uutisia? POOL FLIDA. Eräs mies, joka tulee vuonon suulta, kertoo, että Birkebeinit Tunsbergissä ovat laskeneet aluksensa vesille ja että paljon miehiä on kokoontunut kaupunkiin viime päivinä.
Mutta, jalo rouva, nyt on tuuli sopiva; purjeilla vuonon perukkaan ja Pysyy, mitä sanoin! Täytyykö meidän siis odottaa huomiseen? Sekä huomiseen että kauemmin. Ainoakaan asestettu mies ei saa lähteä
Mutta tiellä puutarhan ulkopuolella seisahtui eräs matkamies ja katseli vuonon yli. Se oli tuo tunnettu maallikkosaarnaaja Hans Nilsen Fennefos. Ko'okkaana, laihana, pistävä loiste vaaleissa silmissään, seisoi hän siinä äänetönnä mietteissään; hän nojasi pienen suljetun portin tolppaan.
Vuoret kaikaa ja tömisee maa, kun ritari häitään ratsastaa, ritari hurmehen-punainen ja neiti marmorin-valkoinen huulilla hullun hymy.... Nousee tumma tulva-uoma, huuru Vesi-Hiiden luoma. Turja taikoo, lieju liikkuu, kaarnat kukkasina kiikkuu! Lieju laulaa, Hiisi huokaa: »Imen maasta madonruokaa, kannan pintaan halvan, huonon, parhaan painan pohjaan vuonon.
"Laurits! Saakelin poika! Ylös! Viiri selvilleen!" Kippari Worse seisoi perällä laivamajan takana. Raitis pohjoistuuli kävi vuonon yli, ja vanha priki purjehti mukavasti sisäänpäin, pienillä purjeilla. Virta meni ulospäin ja nosti lakkapäitä laineita sen niemen kohdalla, jossa Sandsgaardin lahti alkoi.
Siellä oli sen vastassa lankamuuri; useissa paikoin satoja solmittuja lankoja poikki sen tiellä vuonon väylässä, toinen toisensa perästä, niin että koko matkan näytti kuin laudus- ja kohoriviltä... Ja jos ajamassa vaan olisi ollut kaikki meren ja taivaan petokalat ja linnut, niin olisivat ne kääntyneet takaisin täältä!
Mutta sitte kun Toini epäröi. Jatkakaa. Kun katselen teitä, ovat kasvonne tyynen kirkkaat. Ettekö te ole nähnyt, että vuonon pohjukka ei kuvasta ainoastaan kalliorantojaan. Järkkymättömän kalliomuurin yläpuolella kaareutuu taivas, ja juuri sentähden, että se on kaiken yläpuolella, saa vuonon pohjukkakin sitä katsella. Ja kuvastaa, jatkoi Toini.
Muistaisi toiste ajatella niin korkealle. Hah, hah, hah, toinen leikki siitä tulisi! Gunhild nauroi ilosta. Hän ei enää saattanut istua sisässä, vaan läksi ulos selvittelemään ajatuksiaan; vihdoin tuli hän varmaan päätökseen, eikä horjunut silloin enää. Oli jo ilta, häntä väsytti. Koivun alla oli kivi, jolle hän istui. Aurinko laski; pitkiä varjoja se heitti yli lehdon ja vuonon.
Päivän Sana
Muut Etsivät