Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Filippiinien anastaja! Keisaria vaille Venäjä! hm! Ja kaikki yhdessä Kiinan kimpussa! Yhtä luuta vuohen sarvet! Ne eivät kehtaa, ne eivät toki itseltään ilkeä nousta urotöitään ylistämään, kulttuuritöitään kehumaan. Kullakin on suussaan oma tekemänsä kapula kansoillakin eikä vain heidän herroillaan, kansoilla, jotka vasta eilen ikeensä loivat ja nyt jo muita kiduttavat.
Sehän kyllä kävisikin päinsä ensi kerralla; mutta minkä ottaisi hän toisella kerralla mukaansa? Sudenko? Jos hän sen veisi ja palaisi sitten kaaleja ottamaan, niin se sill'aikaa söisi vuohen. Veisikö hän siis toisella kerralla kaalit? Mutta silloinhan vuohi söisi ne, kun hän palaisi sutta ottamaan. Mies parka oli todella pulmallisessa asemassa.
Olisi vielä mennyt viiden vuohen työ tämän maksamiseen, eikä sittenkään ollut varmaa, että hän pääsisi vapaaksi. Mies vaipui raskaimpaan alakuloisuuteen ja päätti viimein kostaa. Sydän-yönä hiipi hän Pedanion makuuhuoneesen ja pisti hänen kuoliaaksi. Aamulla löydettiin ruumis, tikari vielä haavassa. Likiseutu ja kaupunki täyttyivät kauhulla.
Ette siis enempää syökään?" sanoi sisään astuva tyttö erinomaisen siistissä vaatteissa ja valkoinen esiliina rinnustimineen edessä; hänen ruumiin vartensa oli hoikka, noria ja liukkaasti notkistuva; hänen soikeat ja samassa täysiposkiset kasvonsa olivat heleänverevät, joista ruskeat vuohen silmät sukkelasti pilkkivät, ja hänen tummat hiuksensa, pantuna kolmeen vahvaan palmikkoon, oli kuin kruunu päässä.
Mutta ruuhi oli niin pieni, ett'ei hän voinut ottaa siihen samalla kertaa useampia kuin yhden noista kolmesta, hänen oli nyt keksittävä, minkä hän niistä ensiksi veisi yli. Ottaisiko hän ensi kerralla suden ruuheen? Sillaikaa söisi vuohi kaalit. Entä jos hän veisi ensin vuohen; sillä eihän susi sillaikaa kaalia söisi.
Saukonnahan Heikki oli ottanut mukaan hankkiakseen sillä vuohen, ja tämä aarre kelkkaan sidottuna hän erosi Yrjänästä, ja viiden päivän kuluttua hän Matun ja lasten suureksi iloksi palasi kotiin jälleen.
Hän olisi nyt vienyt suden ensiksi ja sitonut vuohen siksi ajaksi kiinni, jottei se pääsisi kaaleja syömään. Mutta ei ollut köyttä eikä puutakaan, mihin sitoa. Hän mietti ja mietti, mutta sopivaa keinoa ei vaan löytynyt. Viimein keksi hän sen kuitenkin. Hän otti ensi kerralla ruuheen vuohen. Susi jäi kaalien luo eikä tietysti niihin koskenut.
Toista tänne toivottihin, Paremmaista palkottihin, Ei sinua, sian silmä, Sian silmä, koiran korva, Talvisen orihin otsa, Kevähisen lehmän leuka, Kesäisen karitsan kaula, Sykysyisen vuohen naama. Tulitko sikojen tietä, Politko porsasten poluista, Astuit lammasten latua, Vai kävit mäkeä myöten? Sivute sioilla tiensä, Pihan poikki porsahilla, Laon ta'ate lampahilla, Tie mäeltä männikköhön.
Paimen-raukalla oli paljon huolta tämän asian tähden, josta hän ei yhtään ymmärtänyt ja joka hänen pahaksi onnekseen seuraavana aamuna taas uudistui, ehkä toisella tavalla. Tällä kertaa oli hän näkevinään vanhan uhkean hopeasarvisen vuohen, joka houkutteli lampaita ja jota ne seurasivat ikäänkuin kilit hyppien ympäri suurta nevaa.
Smith aikoi nimittäin nousta korkeimmalle vuorenhuipulle koko seudussa ja tämä huippu oli niin jyrkkä ett'ei tähän saakka vuohen eikä ihmisen jalka ollut sinne astunut. Mutta Smith tahtoi kuitenkin koettaa ja oli niin kauan pyytänyt Arnea itseänsä seuraamaan, että tämä väsyi rukouksiin ja viimein lupasi seurata häntä.
Päivän Sana
Muut Etsivät