Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Mutta kun hän lisäsi: »mihin päin sitten menemme?» oli hänen äänessään sellainen sointu, ettei Elli voinutkaan aloittaa puhetta siitä, mistä oli aikonut. He kulkivat äänettöminä jonkun aikaa, vaihtoivat sitten jonkun välinpitämättömän sanan ja vaikenivat taas. Elli ehdotti, että he menisivät mäelle. Mutta siellä ei keskustelu sujunut sen paremmin.
Siksi tapahtuikin ensimäisen kerran, että hänen yrityksensä onnistui. "Rouva Täydellistä" ei hänestä tosin koskaan tullut eikä olisi voinutkaan tulla hänen liinavaatekaappinsa ja laatikkonsa, hänen keittiönsä ja ruokasäiliönsä eivät olisi koskaan voineet kestää vanhan rouva Blumin arvostelua, ja niin säännöllinen järjestys kuin Blumien kodissa ei hänen kodissaan koskaan vallinnut.
Mutta enhän ole puhunutkaan Niilosta ennen?... Kun olimme lapset, olimme hyvin vähän olleet toistemme seurassa, vaikka hän aina oli hyvä minulle; muulla lailla hän ei voinutkaan, sillä se kuului hänen luonteesensa.
Mitenkä muuten olisi voinutkaan vastustaa tämän perheen raitista iloa, kun koko perhe, niinkuin tänä juhlapäivänäkin, tuli esiin kokonaisena laumana, joka otti haltuun kaikki tiet, kadut ja torit? Isä ja äiti, yksitoista lasta, joista kuusi poikaa ja viisi tyttöä, ja sen lisäksi vielä kaksi lastenlasta eli yhteensä viisitoista.
Mutta minustahan tämä kaikki on riippunut! sanoi Gabriel, istui, ja pidätetty itku rupesi häntä tärisyttämään. Kummakseen ei Henrik voinutkaan enää lohduttaa Gabrielia, sillä hän tuli ajatelleeksi, että jos hän olisi mennyt Hannan kanssa kihloihin ja naimisiin, niin se kaikki olisi, aivan niinkuin Gabriel sanoi, riippunut todellakin melkein yksin hänen tahdostaan.
Mutta minä rakastin sinua niin palavasti ja tunsin itsessäni niin suuria voimia, että luulin voivani vallottaa vähitellen kamarin toisensa perään, kunnes minulla olisi koko talon avaimet hallussani vaan minä en voinutkaan...» Hän ratkesi jälleen nyyhkytyksiin. Olavi tunsi pakottavaa tarvetta puhua, mutta hänen sydämensä oli kuin sulettu kammio.
Ja ajatukset karkeloivat omia teitään, hänen torkahtelevasta tahdostaan vähääkään välittämättä. Oliko tämäkään onni sitten? Johannes tahtoi vastata myöntävästi. Mitä hän muuta olisi voinutkaan? Olihan kaikki käynyt hänen mielensä mukaan. Ja kaikki muodostunut vielä paljon paremmaksi ja sopusointuisemmaksi kuin hän oli uskaltanut toivoakaan.
Aateli näytti olevan saavuttamaisillaan sen tarkoitusperän, johon se Kristiinan hallitessa oli pyrkinyt ja johon Kaarle Kustaa oli estellyt sitä pääsemästä, vaikkei voinutkaan tietä kokonaan tukkia. Ruotsi oli harvojenvalta; muutamat suuret sitä hallitsivat ja imivät itseensä valtion parhaan mehun.
Aamulla näin punahirven komeine sarviruunuineen seisovan sateessa saaren korkeimmalla huipulla; mutta heti kun se huomasi minun nousevan kallionlohkareen alta, juoksi se tiehensä toiselle puolen saarta. Arvelin sen uineen salmen yli, vaikka en voinutkaan käsittää mitä mikään elävä olento Erraidilla teki.
Ei hänen isänsä, sillä hänhän oli päinvastoin ollut Johanneksen suojelija ja kuollut jo paljon ennen kuin tämä olisi voinutkaan siinä suhteessa tehdä mitään. Ei hänen äitinsä, sillä tämä oli tullut mielipuoleksi vielä ennemmin eikä ollut koskaan merkinnyt mitään Johannekselle.
Päivän Sana
Muut Etsivät