Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. lokakuuta 2025
Sattui vielä, että oli vinha pohjoistuuli, niin että pihaltakin oli ruma katsella: se niitty, joka alkoi veräjästä ja loppui sankkaan lepikköön, näytti kylmältä, kaikki lehdet käänsivät tuulessa ikävästi nurjan, vaaleamman puolensa. Puutarha oli ihan uudestaan suunniteltu ja järjestetty; se ei huvittanut Johannesta.
Juuri kun näyttää mentävän oikein reippaasti eteenpäin, kun tuuli on parhaaksi vinha ja vetävä, meri raitis, ja kaikki käy tahdon mukaan, niin esiintyy väliin jotakin odottamatonta, joka kerrassaan muuttaa asiain tilan. Niinpä nytkin. Viikon purjehdittuamme taukosi Lissabonin yläpuolella vetävä tuuli ja sitte seurasi oikullisia tuulahduksia sekä vihdoin tyventö. Muuttuipa mielialakin.
Mustiin pilviin peitettyinä Nukkuu jumalien joukko. Kuulen, kuinka kuorsailevat. Meitä uhkaa aallonkouko. Raivo ilma! Myrsky riehuu, Tahtoo laivaraukan kaata Eikä viitsi vinha hyökkä Isännättömänä laata! En voi estää, että myrskyy, Masto ryskyy, väijyy vuokin, Siksi kääriydyn vaippaan, Maatakseni niinkuin nuokin.
Mitä Joju vääräksi ymmärtää, sitä ei hän milloinkaan tahallaan tee, vakuutti Sakki, ja ne sanat saivat Jojun kyyneleet kuivumaan. Vinha tuuli puhalteli, lakaisten Helsingin muutenkin siistejä katuja. Ihmiset kulkivat kiireesti pohjois-Esplanaadin katua pitkin. Kellastuneita lehtiä lenteli ristin rastin heidän ympärillään. Luonto ja ihmiset olivat ikään kuin levottomassa hyörinässä ja pyörinässä.
Siellä oltiin niin kovassa työn touhussa, etteivät muut huomanneetkaan Heikin tuloa kuin Liisa. Nosta minun kanssani tämä ruko, Heikki, sanoi hän Heikin ohi mennessään. Ja Heikki jäi siihen Liisaa auttamaan. Joudu, joudu, Heikki! huusi Liisa nauraen, ja vinha tuuli lennätteli hänen palmikkonsa ilmaan, irroitti päästä liinan ja nosti sen korkealle pyörteeseen.
Ja vimmattua vauhtia kulkivat he, heidän kyynärpäänsä melkein koskivat toisiinsa, ja näytti siltä kuin taivaasta syöksyvä vinha sade olisi ajanut heitä eteenpäin. Oli kuin ukkosen siivet olisivat kannatelleet heitä. Juuri kuin he hyppäsivät kotinsa pihalle polkupyöriltään, taukosi sade äkkiä, ja taivas muuttui taas siniseksi.
Mieli kävi raskaaksi; tuntui siltä, ettei hän välittänyt mistään koko maailmassa. Siihen nukkui viimein seinän viereen nurmikolle; ei huolinut kiivetä ylös toisten luokse tavalliselle yösijalleen. Kosteata oli ja kylmää, mutta siitä hän viis. Vinha tuuli hänet seuraavana aamuna herätti. Vilu oli niin, että hampaat suussa kalisivat. Mutta sille hän kyllä neuvon tiesi.
Vinha tuuli puhalsi niin ankarasti että ajoi veneen rantakiville, eikä kaikin voiminkaan hän voinut saada sitä rannasta ulommaksi. Sekin toivo, että hän tässä paikassa voisi intialaisten huomaamatta pysytellä, oli vähäinen. Neuvotonna, mitä tehdä, laski hän airon veneesen ja tarttui pyssyyn.
Useinpa kyllä putkahteli Heiskanen ylös, huutain korkealla äänellä: »sammu, noidannuoli, sammu, noidannuoli!» ja kohahtaen raukeni heistä moni mikä metsään, mikä harmaasen suohon, mutta useampi vielä mennä pyhkäsi pitkin sileätä tietänsä, huolimatta hänen huudostansa. Kerranpa kuului, viiltäen pohjosesta etelään, riivatun äkeä ja vinha puhina, jota seurasi vielä pientä vilinätä kauan.
"En suinkaan! Se sopiikin monessa paikassa paremmin. Se on voimakkaampaa kuin tämä hivelevän suloinen runomitta. "Kun vanhan runomitan poljento voimakkaana kaikuu, vaikuttaa se minuun kuten vinha tuuli, joka panee puiden latvat kohisemaan ja taivuttaa puun toisensa jälkeen." "Sinun huuliasi, rakas poika, on laulun jumalatar koskettanut.
Päivän Sana
Muut Etsivät