Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Kukaan ei voinut olla rakastettavampi kuin Viking huolehtiessaan niistä, joissa ei ollut täyden rohkeuden tunnetta tunkeutuakseen kunniavieraiden väliin ruokapöydän ääreen. Ja Jakob teki lasi kädessä retken milloin mihinkin huoneeseen tervehtimään ja juttelemaan.
Mörkillä ei enää ollut niinkään pieni talous: kolme palvelustyttöä ja renki sekä konttorissa yksi, toisinaan kaksikin apulaista. Paitsi vanhinta, lähes kahdeksanvuotiasta Johan Henrikiä, käveli, tallusteli ja ryömi huoneissa enemmän tai vähemmän pystysuorassa asennossa vielä kolme pienempää: Pikkutyttö, Alf ja Viking; viimeinen vasta viime kesästä.
»Oletko huomannut, miten Viking aina säälii hevosia, Johan Henrik», kysyi äiti miettiväisenä. »Kaikki, mikä on käytännöllistä, siinä hänen alansa, hevoset ja ajot. On oikein hauska nähdä hänet asemalla hääräämässä pakettien ja tavarain kimpussa... Isän täytyy hankkia hänelle toimi, joka sopii hänelle sitten tuonnempana ... talo hoitaakseen.
Senpä vuoksi et ole voittanut heidän luottamustaan ja siksi ei sinulle liioin merkitse paljon, että särjet heidän ilonsa. Ole huoleti, kyllä Johan Henrik ja Viking muistavat tämän illan, jolloin heiltä kaunis rakennus romahti kokoon! Sillä tavoin sinä riistät heiltä uskon, Jakob. Minä kyllä omasta puolestani voisin mukautua, kun vain näkisin yhden ainoankin järkevän syyn.
Vihdoin oli isän nykäistävä voimakkaasti kellonvivusta. Hän lähetti sähkösanoman, jota ei käynyt muuta kuin totteleminen. Ja lauantai-iltana kahdeksan aikaan Alette lähti, Viking kuskina, kääseillä asemalle vanhinta poikaansa vastaan. Junan porhaltaessa asemalle he avonaisesta ikkunasta näkivät Johan Henrikin istuvan innokkaasti keskustelemassa.
Hän kuuli kuin horroksissa, miten he pyysivät oikeusneuvoslaisia viipymään heillä vielä jonkun aikaa, miten he juttelivat ja keskustelivat siitä, olisiko Viking lähetettävä Skotlantiin, ja miten Alette ja täti Vosgraff hankkivat Elisabetin myötäjäisiä.
Ne ovat sittenkin kaikista onnellisimmat, joilla on vain riittämiin asti, mitä tarvitsevat, ja olen varma siitä, ettei Jakobille ole ollut paljonkaan iloa noista metsistään vaivaa vain ja huolta! Eivätkä ne kuulu hänen alaansakaan, hänellä olisi ollut kylliksi tekemistä omassa toimessaan... Eikä Alf, josta nyt tulee metsäherra, siksi ensinkään sovellu; jospa edes Viking olisi ruvennut...»
Gudbrandin pitäisi lähteä noutamaan Viking asemalta kuuden aikaan.» »Niin, minullahan on nykyjään niin erinomaisen hyvää aikaa huviretkiin», vastasi Jakob hieman ivallisesti. »Mutta kyllä sinun on tehtävä se, Jakob! Setä on ihan loukkaantunut, sen minä huomaan. Hän jo aamupäivällä viittasi sinnepäin, että heidän on kohta lähdettävä; eikä se ennusta hyvää, mikäli minä hänet tunnen.»
»Niinpä kyllä niin...» Hauska olisi tietää, millä puolella Jakob on, hän itsekseen ajatteli, luultavimmin kukkaronsa. »Sinun pitäisi käväistä katsomassa, Berven», ehdotti Viking, »pian sinne hevosella pistäytyy iltapäivällä, minä tulen mukaan. Nyt on pohja ojitettu, niin että siellä on ihan ruti kuivaa. Ja me voisimme mennä kalaan, jos haluat, ahvenia ja haukia on kosolti.
Häntä ei huvittanut tutustua kehenkään Lundbergiin juuri nyt; mutta tuntui kuitenkin hyvältä nähdä, että pojalle osoitettiin ystävällisyyttä. Viking, joka oli päässyt ripille keväällä, seisoi kädet taskussa hevosen vieressä, puettuna puseropukuun, housunlahkeet saapasvarsissa. Hän odotti, mitä veli sanoisi uusista kääseistä, joissa oli valonheijastaja ja lyhdyissä paksut hiotut lasit.
Päivän Sana
Muut Etsivät