Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. lokakuuta 2025
Hän valitsi heidän huonoimmat hevoskaakkinsa ja lupasi viisisataa ruplaa hopeassa palkinnoksi sille, joka ensimäiseksi onnistuisi ajamaan hevoskoninsa kuoliaaksi ja kolmikertaisen palkinnon ja korvauksen niille hevosille, jotka kaatuivat hengettöminä yhden tunnin kuluessa.
»Mutta hänellä ei ole kuitenkaan velkoja kuin se mitä meille on. Ja Hautalan talo on hyvä», sanoi vaari. »Paljonko sitä on velkaa teille?» »Viisisataa markkaa.» »Kuinkas paljon hän on takaamassa teille?» Vanhukset katsoivat toisiinsa neuvottomina: kumpainenkaan ei tietänyt. Arveltiin olevan ehkä tuhannen markan tienoille. »Hm. Siitä pääsee ylöspäin.» »Häh?»
Ajatus siitä alennuksesta, siitä liasta, niistä rikoksista, joihin äiteys voi vajottaa naisen, vaivasi häntä kuin joku saasta, eikä hän koskaan ennen ollut tuntenut sydämensä sillä tavalla vuotavan verta osanotosta kärsivää ihmiskuntaa kohtaan. Hänen oli taaskin täytynyt riidellä Beauchênen kanssa, joka oli pannut vastaan kuultuaan, että viisisataa frankia ei riittänyt.
Se sai sitä paitsi pääkaupunginpalkinnon, 1,000 mk, kruunun palkinnon, 500 ja Hämeenlinnan palkinnon, 500 mk. Summa summarum 6,500 markkaa. Sanoo kuusituhatta viisisataa! Hevoseni on nyt paraillaan 6 vuotias, jota pidetään parhaan voiman ikänä paikottain, vaikka 8. vuosi vasta lienee kukoistuksen aika hevosilla, ainaki Suomessa. Katsokaa tuota hevostani!
Tämän asian näin toimitettuansa, Toivonen meni toisten liittolaisten tykö, ja puhui kullenkin samoilla sanoilla, kuin ensimmäiselle, ja anoi viisisataa ruplaa, jos mahdollinen oli kultarahoissa. Ja kukin oli iloissaan, kerran toki saattavansa tehdä tällen kunnon miehelle työn, ja lupasi tuoda hänelle rahat. Hän käski jokaisen tulla tykönsä seuraavana päivänä illalla kello kahdeksan aikana.
Kaikki minkä pyydän teiltä, herra insinööri, on viisisataa jalkaa köyttä, jos voitte sen minulle hankkia.« Insinööri selitti, että hänellä ainakin oli neljäsataa. Puuttui siis vielä sata jalkaa, mutta mitenkä ne sitte hankittaisiin? Ehdotettiin, että sidottaisiin toisiinsa muutamia suopunkia, mutta ei sekään pitkälle riittäisi.
Siinä oli sanottu, että eräs Lawrence Clisfold niminen mies oli vainajalta lainannut viisisataa puntaa siihen aikaan, jolloin hän oli ollut nuori kauppias Barnstaplessa.
Entäs sittekin, nuo kannunat olkoot sata tahi nelinaulaisia ja ne kantakoot kolme peninkulmaa tahi viisisataa kyynärää, niin se on yksi ja sama, kun puskemme vauhtia tarpeeksi asti kovaa välttääksemme sen kuulia. Me tahdomme näyttää tuolle Iroquois'ille, kuinka tehdään, kun ollaan rakettu pakoon pääsemään. Parempaa valkeata!
HURMERINTA. Ainoastaan viisisataa markkaa. ROUVA DANELL. Minulla ei ole nyt mukana HURMERINTA. Sepä paha, ai ai kun oli paha. Menkää hakemaan. ROUVA DANELL. Mutta minä voin kirjoittaa shekin. HURMERINTA. No se on hauskaa. ROUVA DANELL. Täällä ei taida olla mustetta ja kynää. Tässä, olkaa hyvä. Ainoastaan viisisataa? HURMERINTA. Niin, ainoastaan viisisataa. ROUVA DANELL. Kuinka onkaan ?
JAANA. Ennen minua hän nai ja on hänellä siis oikeus periä viisisataa riksiä, niinkuin määrää jälkeensäätös, ja minä paitsi jään. Mutta riksit monet tuhannet eivät ole Kristoni verranvastaiset, kuin vaan hänen kerran omakseni saan ja omaksensa joudun minä; ja nytpä, luulen, kohta toivoni perille pääsen. Kristo! Kuinka rohkenet tulla tänne! KRISTO. Onhan ämmä tiessään? JAANA. Läksi kirkonkylään.
Päivän Sana
Muut Etsivät