United States or British Virgin Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ensimmäisenä vuonna," niin laulavat he, "kuun ensi kerran täydeksi tultua, koittehen ensi säteen taivaanrannalla kimmeltäessä, tapasi Hildredin harhaileva henki Eeditin työssä ahkerain neitojensa etupäässä ja kahta vertaa suurempi viha sydämessä riensi hän pois harhailemaan vielä vuoden."
Sovittaakseni tihutyöni olen antautunut kuolemanvaaraan ja olen vapauttanut teidät hirviöstä ja täten voittanut itselleni Isolde Vaaleahiuksen, ihanaisen. Koska kerran olen hänet voittanut, olen vievä hänet mukanani laivallani. Mutta jotta tästä lähin Irlannin ja Cornwallin maiden välillä vallitsisi rakkaus eikä viha, niin, se tietkää, kuningas Mark, minun rakas herrani, on naiva hänet.
Sitten tuntui kuin olis molempien viha lakastunut. Millä sitte aiot elättää vaimoasi? kysyi isäntäni. Onhan meillä yhteensä neljä tervettä kättä kahta suuta ruokkimaan, vastasin minä. Jos siitä sitten jotain tulee puheli isäntä lauhtuneena niin saathan tuon torpan tuolla pellon kupeessa. Sen lisäksi lupaan vielä kevätsiemenen. Kiitoksia siitä! lausuin minä ja nyökkäsin päätäni.
Mutta lauantai-aamuna kävi helkkarin huonosti Hemmon tyytyväisyydelle, kun hän näki Pasasen ja Matin ajavan kahdella hevosella kartanolle ja melkein samassa tulevan Hintin aitasta ulos, pyhävaatteisiin pukeutuneena. Ja aina enemmän viha pullisteli, kun Hintti meni heittämään hyvästiä. Suokaa isäntä anteeksi, pyysi hän.
Jos tarkastamme niitä semmoisinaan sekä niiden suhteessa sieluun, vaikka sellainen ilo on heikompi ja sellainen rakkaus vähemmin hyödyllinen kuin tosiaiheinen iloja rakkaus, ovat edelliset kuitenkin pidettävät parempina kuin väärään tietoon perustuva suru ja viha.
Mikä ei makaa meren pohjassa rautaisessa yhteiskirstussa ja mutaisessa yhteishaudassa, se leijailee hetken savupilvenä ilmassa ja haihtuu taivaalle. Ei ole, näen mä, kaikki entisellään, ei ole mikään vielä. Iso viha jatkuu yhä eikä sen loppua näy. Vainolaisen verikoira tuo pyöreä möhkäle on kuin tylppäkuono, lyhytkorvabuldoggin pää on löytänyt tien pakopirtilleni ennen kuin minä itse.
Kun sitte näin Snorikoffin, joka minulle petollisuudestani lupasi suuren summan rahaa, vaan ei antanut äyriäkään, syttyi minussa hirmuinen viha, joka antoi minulle voimaa niin että entinen vakava käteni ja tarkka silmäni eivät pettäneet, ja ajoin luojin hänen korvasta sisään, josta olikin seuraus, kuten näette että se rosvo tästälähdin antaa teille siivon rauhan.
Tässä sisään suljetussa ja alituisen silmälläpidon alaisessa elämässä syöpyy jokaisen vangin mieleen mitä intensiivisin viha kaikkia telkiä, kaltereita, vartiaunivormuja ja yleensä vankilalaitosta vastaan. Se on omiaan kehittämään jokaisessa asukkaassaan anarkistisia taipumuksia.
Olivatko ne ihmiskasvot? Vapiseva Amalasunta tarttui kiinni parvekkeen marmorikaiteeseen ja katseli eteenpäin kumartuen medusanpäätä. Ei epäilystäkään, ne olivat Gotelindiksen rumat kasvot. Silmistä leimusi viha ja iva. Amalasunta vaipui polvilleen ja kätki kasvonsa käsiinsä. "Sinä sinä täällä!" Käheä nauru oli vastauksena. "Niin, amelunginainen, olen täällä sinun turmioksesi.
Arvasinpa heti, kun tuo vieras tuli, että se ei ole kunnian tiellä. Katselin sitä vierasta kuin mato mättäästä, että eikö huomaisi jo katselusta paraaksi pysyä erillään. Vaan eipäs. Akka kun oli syötetty ja juotettu, niin rupesi peliin. Minä olin pitkälläni pirtin penkillä, niin tuli kutkuttelemaan korvani juureen. Minulla viha kiehui kuin pikipata.