Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. lokakuuta 2025
Hän läksi; ja kun hän oli poissa, menivät useammat muut myös. Mutta Alfhild makasi valveilla koko sen yön ja uneksi tuosta väkevästä pojasta ja hänen kiiltävistä silmistään; kättä poltti vieläkin hänen puristamisestaan. Ei hän muistanut, että Leiv oli huonoa sukua, hän ajatteli vaan poikaa ja vertaili häntä kaikkiin muihin.
Hänen muistissaan oli maalaiset ihmiset, vaimot, lapset, ukot, köyhyys ja nääntymys, joita hän oli nyt aivan kuin ensi kerran nähnyt; muisteli erittäinkin tuota hymyilevää vanhuslasta ohkaisine, rimpuilevine jalkoineen, ja ehdottomastikin hän vertaili näihin sitä mitä nyt näki kaupungissa.
Tuskallisesti kuvautui hänen sielunsa silmäin eteen ennen niin eloisan Elvira S hjelm'in kuva, jota hän vertaili siihen huolten kalvamaan hahmoon, jonka kaltaiseksi hänen mielikuvituksensa nyt loi hänen. Kentiesi oleskeli Elvira nyt saman katon alla kuin hänkin vaikk'ei hänelle kuitenkaan ollut mahdollista lieventää hänen kohtaloansa, se kun oli kiinnitetty hänen halveksitun puolisonsa kohtaloon.
Kunhan vaan puolisoni ja lapseni rakastaisivat minua. Silloin voin ikävöimättä olla kauneutta ja nuoruutta vailla». Mutta minun täytyi jälleen vilaista peiliin haamua, ja minä muutuin vallan alakuloiseksi sen tähden. Emelie vilkasi myöskin peiliin ja vertaili meitä mutta silminnähtävästi toisilla tunteilla kuin minä. Sitten saapui Ernst. Minä huomasin hänenkin vertailevan meitä.
Kun hän vertaili häntä tuohon köyhään hattumamselliin, huomasi hän selvästi, että tämä jälkimäinen todellakin olisi tuo oikea sitä ei hän itse ymmärtänyt; mutta ei se ollut kauneus, ei hänen ujo käytöksensä ei mikään, jolle hän olisi voinut antaa nimen, joka sellaisella noitavoimalla piti hänen ajatuksensa tässä tytössä jälellä, jonka hän ainoastaan kerran oli nähnyt.
Kansleria tai neuvosta ei hänestä nyt myöskään voinut tulla, kun hän oli luopunut lukemisesta. Aika kului, äidilliset rahat niinikään, ja jo toista vuotta ojenteli laiskuri poika pitkät koipensa, joita hän mielellään vertaili Vatikanon Apollon jalkoihin, vanhempainsa pöydän alla.
Jussi vertaili talon hintaa Hyvärisen tytön myötäjäisiin. Jo kysyi hän Kaisalta: »Milloinka se tämä Makkonen kuoli?» »Johan siitä on Mikkelin jälkiviikosta toinen vuosi menemässä. Se kuoli samaan aikaan kuin Jussi Väänäsen isä ukko sieltä Kiihtelysvaarasta!» Hän pyyhki pankon ja kysyi: »Yhäkö se on tämä Vatanen yhtä iloisen luontoinen kuin ennenkin?» Jussi ei nyt vastannut.
Eikö ole tosi, että yhtä työtä saattaa tehdä aina aamusta iltaan; niinpä tohtorikin parantaa sairaita päivät pitkät.» Tohtori Vakasen suu kävi vähän ilvenauruun, kun Hilda häntä vertaili itseensä, ja hän sanoi: »Se on minun ammattini. Jokainen, jonka on onnistunut valita itsellensä sopiva ammatti, tekee työnsä halulla, sillä silloin hän tietää olevansa pieni ase maansa hyödyksi.
Nyt minä alan häntä ymmärtää! Ja meille alkoi selvitä tuo kummallinen mies ja hänen osanottonsa maalaukseen. Ja nyt minä käsitin tuon katseen, jolla hän seurasi ystäväni työtä ja vertaili hänen tauluaan luontoon. Minussa heräsi halu tutustua häneen lähemmin ja saada lisäselkoa hänen elämästään.
Päivän Sana
Muut Etsivät