Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Löydä siellä uskolliset Ystäväsi myös Nauti Luojan kammioissa Maksu päivätyös! Uusi koti. Ompa oiva koti meillä, Onhan, kunnon veikkoset. Nytpä kelpaa opin teillä Samoilla. Ei uupuneet Olla saa, mut' lailla huiman Alkuun panna juoksun tuiman. Oi, kuin onki kaunis, jalo, Kuinka kauas loistava Harjun rintehellä talo! Se on surut poistava, Joita saamme joskus maistaa, Kun ei onnen päivä paista.
Enimmät Korhosen runoista ovat kiitos- tai moiterunoja taikka kertoilevat jostakin paikkakunnalle tärkeästä tapauksesta; muutamat koskevat yleisempiäkin asioita, niinkuin runot Suomen kielestä, Talonpojille, Aikain paranemisesta y. m. Onpa joukossa iloisia laulujakin, esm. tuo tunnettu hääruno; "Noh, miehet, miehet, veikkoset, Näin näitä häitä juodaan!"
JUHANI. Sydämmeni vaivassa! SIMEONI. »Kärsimys vaivass', manna taivaass'». JUHANI. Minä annan palttua taivaan mannalle, koska en saanut Männistön muorin Venlaa. Voi veikkoset ja sukuni suuri! Jos tietäisitte, niin tulisittepa ymmärtämään, että aatokseni jo lähes kymmenen vuotta on pyöriskellyt tässä luntussa oikein hassusti. Mutta menihän toivoni nyt, meni kuin tuhka tuuleen.
"Tämä melu", sanoi hän, "voi herralleni tuottaa kuoleman". "Ei mitään hätää, Cheviot", vastasi Rothsayn herttua. "Jos hän olisikin jo tuonelan tuvan kynnyksellä, tässä on lääke, joka pakoittaisi paholaiset saaliinsa kynsistään hellittämään. Tuokaa kurpitsi lähemmäksi, veikkoset". "Se on surmaa hänelle, jos hän tässä nykyisessä tilassaan siitä maistaa", sanoi Eviot.
»Seis, veikkoset!» pisti lordi Crawford väliin. »Ei pistelemistä terävillä aseilla, eikä leikkimistä kokkavilla pilkkasanoilla me olemme hyviä ystävyksiä kaikki. Ja mitä tuohon neitoon tulee, niin on hän liian rikas tullakseen köyhän skotlantilaisen aatelisherran omaksi, muutenpa minä itsekin koettaisin onneani, vaikka jo lähes kahdeksankymmentä vuotta on niskoillani.
Pitopaikoissa ja muissa iloseuroissa lauloi oluen ja viinan ääressä monta ihan uutta, johon ei ollut ensimäistä sanaakaan sitä ennen miettinyt, niin senkin jo usiammasti räntätyn, joka alkaa sanoilla: No miehet, miehet, veikkoset! näin näitä häitä juodaan: Lopussa viel'ei entiset, ja toista aina tuodaan.
Sitten joimme heidän maitonsa ja annoimme heille päällystakkimme sijaan. Kas sentähden, veikkoset, täytyy meidän nyt tehdä kunniaa näissä ryysyissä. Ei hätää mitään! huudahti Bertelsköld. Suuri Novgorod on pitänyt huolen vaatteistamme. No niin, toverit, koska meidän yhteinen hyvä onnemme on meidät jälleen yhteen saattanut, niin tahdotteko käydä osallisiksi kunnon kepposeen?
Oh, hiisi! sanoi hän nousten seisovilleen, tulettepa hyvään aikaan, veikkoset, minä juuri alotin lientä, ja te tulette nyt syömään päivällistä kanssani. Ohoo! sanoi d'Artagnan, ei suinkaan Mousqueton liene mahtanut pyydystää lassollansa tuommoisia pulloja? entäs tuota juottovasikkaa ja häränpaistia...
No, tämän lammikon rantaa minä käydä tepsuttelin, niin yht'äkkiä rupeaa sieltä kuulumaan valitus semmoinen, niin, niin surkea: ui-ui ... ui-ui ... ui-ui!... Minä pelästyin, veikkoset, aika lailla; myöhäinen oli näet ilta, ja äänikin oli niin valittavainen. Vähä puuttui, ett'en ruvennut itkemään... Mitähän se mahtoi olla, mitä?"
TAAVETTI. Niin, älkäät Herran tähden tehkäät minulle temppua nyt, sen sanon vaan. Minä pois! Haa! nouseehan, tiedän minä, tässä meille senpäivänen komjanttikärhämä, jonka juuri minä olen asettanut jaloille ja voin sen myös tämä huomakaat voin sen myös ennen aikoja kumota, jos niin tahdon. Sentähden koreasti, veikkoset, koreasti vaan!
Päivän Sana
Muut Etsivät