Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Rupeemme narreiks ihan huviksemme; Suu maireess', imeksimme ihmisiä, Ja palkinnoksi heidän vanhuuteensa Kateuden, vihan myrkyt oksennamme. Ken eläissään ei sortunut, tai sorra? Ken kuollessaan ei hautaan haavaa vie, Jonk' ystäviltään sai? Varonpa, että Tuo, joka edessäni tuossa tanssii, Mua kerran polkee; moista tavataan; Kun päivä laskee, ovi suljetaan.
He kiiruhtivat askeleitansa ja saapuivat meidän edellämme pihalle samassa kun sievät vaunut, katto alaslaskettuna, ajoivat sisälle portista. Vanha herra istui siinä ruskea hattu päässä ja siniset lasit silmillä. Hän oli juuri samannäköinen kuin arollakin, liikkui vaan paljoa keveämmin astuessansa alas, kuin mitä minä, hänen tyvenistä, vanhuuteensa sopivista liikunnoistansa olisin osannut arvata.
Vilpittömyyttään ja oikeudentuntoaan oli hänen kiittäminen isänmaansa luottamuksesta ja niistä arvokkaista viroista, jotka olivat hänen huostaansa uskotut. Näiden kaikkien hyvien omaisuuksien yhdistyksestä voitti hän sen tyyneyden, joka aina korkeaan vanhuuteensa asti teki hänet niin suloiseksi nuoremmille tuttavilleen.
Syvä kaipaus, jolla hän jätti Saint Sulpicen seminaarin, ei hänessä koskaan sammunut. Mikään mahdollisuus ei hänelle myöhäiseen vanhuuteensa saakka ollut rakkaampi ajatella kuin se, että uskonto sittenkin olisi tosi. Viimeiseen saakka koettaa hän tieteellisesti ymmärrettyyn maailmankuvaan sovittaa uskonnollisia käsitteitä, Jumala, ylösnousemus, kuolemattomuus.
Enkä minä suinkaan yksin ole näin ajatellut. Monet maailman suurimmista taiteilijoista ovat samoin ajatelleet. Toiset huomanneet sen jo varhaisessa nuoruudessaan, toiset keski-ikäisinä. Vain aniharvat voineet säilyttää myöhäiseen vanhuuteensa saakka naivin uskonsa taiteen jalostavaan olemukseen. Taide voi ehkä jalostaa, mutta ainoastaan muita, ei taiteilijaa itseään.
Ihmisillä, jotka elivät yksi tahi kaksi tuhatta vuotta, oli hyvä aika keksiä ja parantaa kaikkea; ja näytelmäkappaleella voi silloin olla luonnollinen pituutensa. Silloin ei olisi tarvinnut supistaa Macbethin koko historiaa, hänen nuoruudestansa hänen vanhuuteensa saakka, kummalliseen supistukseen joka näytetään kolmen tunnin kuluessa.
On, hän on niityllä, vakuutti muuan piika, joka heti meni ulos, häntä kotiin kutsumaan. Vieraat astuivat toki sisään ja akka kohtasi heidät, joka vanhuuteensa katsoen oli jotenkin ripeä. Sittenkuin esitteleminen oli loppunut; sanoi akka: Ah Jumalani, jollei Kalle olisi keskeyttänyt, niin olisi hänkin ollut luutnantti, hänkin, eikä hänen olisi tarvinnut olla kuni talonpoikana.
Päivän Sana
Muut Etsivät