Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
VALTANEN: Vai hyvinkö vielä?! Täällä soitellaan ja melutaan kuin markkinoilla. Muuten tämä on kaiketi viimeinen päivä, jonka saan elää itsenäisenä, vapaana miehenä. ROUVA VALTANEN: Mutta mitä sinä sanotkaan, rakas Aleksander? VALTANEN: Minä sanon, että meitä kadehditaan ja vainotaan joka suunnalta: nyt viimeksi on vihollisiimme liittynyt myöskin... VALTANEN: Mikä sinua ryittää?
Me tiedämme mistä rikkautemme ovat kotosin ja kuitenkin jatkamme rikkaina olemista. VALDEMAR: Sh! ROUVA VALTANEN: Niin, Uuno, miksi taas tuota iankaikkista! UUNO: Ennen viimeistä nälkävuotta hallitus antoi isälle toimeksi.., MARTTA: Ah, lakkaa, tiedänhän minä... VALDEMAR: Uuno! UUNO: Pukekaamme kerrankin selviin sanoihin, mitä kuitenkin jokainen meistä aina, yöt päivät tuntee tässä.
VALTANEN: Naislogiikkaa! Pitäisi kai olla köyhä ollakseen onnellinen! Mutta niinhän Martta sanookin! Idiootti! VALTANEN: No, sensijaan Uuno loistaa onnesta. ROUVA VALTANEN: Uuno on onnellisempi, mutta ehkä vaan siksi, että aikoo pian jättää meidät...
ROUVA VALTANEN: Oi, kuinka paljon minulla on muutakin puhumista ... en vaan tiedä mistä alkaa ... kun näin äkkiä kaikki menee päässäni sekasin. Mikä se nyt taas oli tärkeintä...? VALTANEN:
UUNO: Kun ... kun pelkkien liike-etujen vuoksi... VALTANEN: Vaiti! Vaiti! Kysymyksenne eivät ole asiallisia. POLISIMESTARI: Pölisitutkintojen tarkoituksista olemme tietoiset, herra Kauppaneuvos. VALTANEN: Poika-vainajani henki oli näette suuresta summasta vakuutettu ja vakuutusyhtiö, kuten hyvin ymmärrätte, voi vaatia tarkkaa tutkintoa.
VALTANEN: Tirehtööri koetti parastaan, mutta minä en kirjoittanut. UUNO: Sehän mainiota! Nyt saamme vihdoinkin antaa tirehtöörille ansaitut potkut! VALTANEN: Keskustelen Valdemarin kanssa, en sinun. Vekseli on tietenkin tunnustettava. UUNO: Tunnustetaan vaan.
Hollantilainen jääköön istumaan tämän minun pulpettini ääreen, hänellä on valonarat silmät, tuonne paistaa aurinko, mutta tänne ei milloinkaan. VALTANEN: Sinun kanssasi on turha puhua. Sinä teet kuitenkin aina niinkuin itse tahdot. UUNO: Ei siis muuta kuin tuohon käteen. UUNO: No, ehkä voin joksikin aikaa vielä jäädäkin paikoilleni, jos ... tai niinkauan kun... VALTANEN: Niinkauan kun mitä?
ROUVA VALTANEN: Se on totta, unohdin aivan että Hilma on lomalla. Eikös vaan sittenkin... MARTTA: Minä menen, äiti. ROUVA VALTANEN: Ei, te ette osaa sitä kukaan. Ja jos kuoressa tuntuu vähänkään palaneen käryä, ei Valdemar voi syödä. Kyllä minun täytyy... MARTTA: Isä! Minulla ei ole aikaa. MARTTA: Sinulla ei ole milloinkaan aikaa. MARTTA: Ei. Pian.
Ei, ei, älä liiku, teethän? ROUVA VALTANEN: No teenhän minä... UUNO:
Seurusteluhuoneen pöydällä tarjotin kahvikuppineen ja leipineen syrjään sysättyjen ompeluksien keskellä. Eikö pojille saa olla enempää? Ah, missä Uuno on? MARTTA: Koko yön viftillä. ROUVA VALTANEN: Taas! Ja hän lupasi minulle niin varmaan. LEENA: Täti kulta, varmaan on sattunut jotain erikoista. MARTTA: Erikoista! ROUVA VALTANEN: Uuno rukka, älkää vaan sanoko isälle. MARTTA: Isälle!
Päivän Sana
Muut Etsivät