Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. lokakuuta 2025
Piti muinen hengenvoiman Suomen suku suojanaan, Murti juonet sortajitten tenholauluin, soitollaan: Vaan kun haihtui isäin mahti, laulu unohduksihin, Silloin nukkui hengen voima, taukos tarmo tahdonkin. Mutta raivoon myrsky nousi, tuli aika taistelun: Suomi, unen valtaamana, näytti kuoloon tuomitun. Kansan parhaat sitä huusi, kutsui sotaan nousemaan.
Nuori tehtaanomistaja oli silloin, kauhistuksen valtaamana nähdessään tuon näyn, kiirehtinyt takaisin pitoseuraan, ja siitä hetkestä alkaen oli Björkbodassa alettu viettää maltillisempaa elämää. Vaikka puolisot Petersén olivatkin luonteiltaan niin tavattoman erilaisia, oli heidän suhteensa toinen toiseensa kuitenkin mitä hellin ja rakkain.
"Siinä sen nyt näet", kuiskasi mies, kuivaillen ahkerasti silmiään nuttunsa hihoilla, "aivan niinkuin äsken sinulle sanoin..." Robert jatkoi hetken aikaa puhettaan samaan suuntaan, ja sairas virui pitkällään, vähä väliä, lapsellisen ihastuksen valtaamana, silitellen kädellään rintaansa ja hymyssä suin heilutellen päätään edes takaisin.
Huumaavan ilon valtaamana sulkeutui Jeanne nyt joka ilta huoneeseensa ja kiitollisuuden hurmassa sitä jumaluutta kohtaan, jota hän ihasteli, pyhitti hän itsensä ikuiselle puhtaudelle. Hän tunsi uudelleen olevansa melkein onnellinen ja ihmetteli, että hänen surunsa äidin kuoleman johdosta oli niin pian vaimentunut.
Hänen palvelijattarensa istui lattialla kasvot sinisinä, silmät tuijottavina, jalat suorina ja nojaten selin sängyn laitaa vasten. Jeanne kiirehti hänen luokseen: Mikä sinun on, mikä sinun on? Toinen ei sanonut sanaakaan, ei hievahtanutkaan, tuijotti vain rouvaansa hurjin katsein ja läähätti kuin hirveän kivun valtaamana.
Jälleen piilevä kansa hommaili omia hommiaan hänen läheisyytensä turvallisessa rauhassa; jälleen hän oikean hurmauksen valtaamana iloitsi näkönsä ihmeteltävästä hienoudesta; jälleen hän oli varma katseensa tehosta. Mutta näin oli vain Taavin käyntien väliajoilla. Kun Taavi oli raiviolla, niin oli kaikki toisin. Hän ei enää missään asiassa ollut varma itsestään.
Tämmöistä ei hän ollut koskaan kokenut, ei ollut koskaan tuntenut itseään näin hylätyksi, ja hän oli valmis päästämään viimeisen huokauksensa. Hän ajatteli: "Minä kuolen... Minä kuolen ..." Ja pelon valtaamana kavahti hän ylös vuoteestaan, soitti Rosalieta, odotti, soitti uudelleen, odotti yhäti vavisten ja kylmeten. Rosalieta vain ei kuulunut.
Niin nuori, ja kuitenkin jo niin onneton! lausui nuorukainen syvän liikutuksen valtaamana. Kuinka hyvä te olette! huudahti tyttö, ja niin jalo!... Te olette parhain ja ylevin ihminen, mitä tähän saakka olen tavannut. Samassa pisti esiin tumman kaavun aukosta pehmein ja valkoisin käsivarsi, mitä kellään naisella koskaan on ollut, ja laskeutui keveästi nuorukaisen olalle.
Ihmiset, jotka myöhemmin saapuivat pitoihin, huomasivat portilla ruumiin ja kertoivat siitä sisään tullessaan. Aikaa voittaen alettiin kaivata perheen nuorta tytärtäkin. Kaikki riensivät ulos ja löysivät hänen lävistettynä portilla. Kauhistuneena ja surun valtaamana vaati Ramadan etsimään rikollista. "Sen, jonka miekka on vereen tahrattu, täytyy kuolla, olipa se vaikka itse Muhammed."
Laulu vaikutti minuun syvästi, sillä minusta tuntui, että se lauloi Susannasta ja minusta; se kaikui mielessäni vielä kauan sen jälkeen, niin että lopulta osasin sen ulkoa. »Tähän kuuluu kyllä vielä toinenkin», selitti hän lopetettuaan, »mutta, jatkoi hän hetken mietittyään kuin raskaan muiston valtaamana, »se toinen ei ole iloinen eikä se nyt sovi sinulle.»
Päivän Sana
Muut Etsivät